Selailen hajamielisesti vanhaa valokuva-albumia. En ole varsinaisesti mitään etsimässä. Kuvat ovat ruskettuneita, vaatetuksesta päätellen otettu viime vuosisadan alkupuolella. Ihmisten ilmeet ovat totisia. Muutaman kuvan alla on henkilön nimi. Ne on otettu valokuvaamossa ja taustana usein on maalattu maisema, rekvisiittana pieni pyöreä pöytä ja tuoli.
Mutta tämä kuva, tämä on erilainen kuin edelliset otokset. Tämä on otettu kaikesta päätellen joskus viisikymmentäluvulla ehkä huhtikuulla päätellen pelakuitten elinvoimasta. Kukat ovat säilyneet hyvällä hoidolla talven yli ja työntävät jo uutta vehreää versoa ja lehteä.
Tuolilla istuu selvästi tomera talon emäntä, joka pitää talon ja lapset komennossaan. Tämä emäntä kerkiää kaikkialle, huomaa kaiken ja pitää järjestyksen pihassa ja navetassa. Emännän sana on laki.
Hän istuu vantterana tuolin reunalla valmiina pomppaamaan ylös. Onko kenties hänen syntymäpäivänsä? Hänellä näyttää olevan kiire katsomaan, että kahvitarjoilu sujuu äkkinäisiltä aputytöiltä. Katse on suunnattu vähän sivuun. Silmissä on terävä katse ja suu on topakkana viivana, taitaa jännittää kuvaajaa. Kädet puristuvat nyrkkiin, vasemmassa kädessä on sormus, jalat ovat valmiina ylösnousuun.
Ota nyt äkkiä se kuva, ei minulla ole koko päivää aikaa tässä istua, hän tuntuu ajattelevan. Olisiko kameran takana kiertävä valokuvaaja? Sen ajan kotikameralla ei tällaista kunnon kuvaa saa.
Musta mekko oli niinä vuosikymmeninä paras vaate, joka puettiin päälle kylän juhliin, häihin ja hautajaisiin. Naisen hiukset ovat tiukasti nutturalla, on sentään ehtinyt sukaista hiuksensa ennen kuvaan asettumista. Onkohan nuttura kasattu guttaperkkaneuloilla? Niitä siihen aikaan käytettiin. Sukat vähän kiiltelevät, mitähän materiaalia mahtanevat olla? Nauhakengät ovat selvästi uudet, kärjet suorastaan kiiltävät salaman loisteessa. Kai kamerassa oli jonkinlainen salama, kun kuvasta tuli näin tarkka.
Mutta kuka on tuo mies haaleassa taulussa, joka nojaa lipaston takana olevaa seinää vasten? Nyt vasta huomaan miehen kunnolla. Onko hän kenties emännän edesmennyt aviomies? On haluttu mies kuitenkin tauluna vaimon rinnalle. Mies on aran näköinen, taisi olla jo miehen eläessä talossa naisvalta. Mikä lie miehen vienyt ennen aikojaan.
Tutkin edelleen kuvaa. Ehkä emäntä ei kuitenkaan ole niin viimeisen päälle huolellinen, ikkunaverhon reuna lierittää ja lipaston pöytäliina on vinossa. Lattiamatot näyttävät vanhoilta ja risoilta, aikoja sitten parhaat päivänsä nähneet. Jotenkin ne ovat ristiriidassa muuten siistin yleiskuvan kanssa. No, penkille on unohtunut olevan kiiltävään paperiin kiedottu kukkaruukku, jossa on kuivunut kukka, ehkä unelma, se on jotenkin samaa paria mattojen kanssa.
Mutta emäntä, hän vetää kaiken huomion puoleensa. Hän ei ole alistuvaa lajia oleva mökin vaimo, vaan topakka emäntä, joka tietää, mitä tahtoo. Mutta kuka hän on? Siitä minulla ei ole tietoa. Edesmenneet eivät ole enää sitä minulle kertomassa.
