Tekijä: Kirjoittajayhdistys Sonetti

Nainen kuvassa

Selailen hajamielisesti vanhaa valokuva-albumia. En ole varsinaisesti mitään etsimässä. Kuvat ovat ruskettuneita, vaatetuksesta päätellen otettu viime vuosisadan alkupuolella. Ihmisten ilmeet ovat totisia. Muutaman kuvan alla on henkilön nimi. Ne on otettu valokuvaamossa ja taustana usein on maalattu maisema, rekvisiittana pieni pyöreä pöytä ja tuoli.

Mutta tämä kuva, tämä on erilainen kuin edelliset otokset. Tämä on otettu kaikesta päätellen joskus viisikymmentäluvulla ehkä huhtikuulla päätellen pelakuitten elinvoimasta. Kukat ovat säilyneet hyvällä hoidolla talven yli ja työntävät jo uutta vehreää versoa ja lehteä.

Tuolilla istuu selvästi tomera talon emäntä, joka pitää talon ja lapset komennossaan. Tämä emäntä kerkiää kaikkialle, huomaa kaiken ja pitää järjestyksen pihassa ja navetassa. Emännän sana on laki.

Hän istuu vantterana tuolin reunalla valmiina pomppaamaan ylös. Onko kenties hänen syntymäpäivänsä? Hänellä näyttää olevan kiire katsomaan, että kahvitarjoilu sujuu äkkinäisiltä aputytöiltä. Katse on suunnattu vähän sivuun. Silmissä on terävä katse ja suu on topakkana viivana, taitaa jännittää kuvaajaa. Kädet puristuvat nyrkkiin, vasemmassa kädessä on sormus, jalat ovat valmiina ylösnousuun.

Ota nyt äkkiä se kuva, ei minulla ole koko päivää aikaa tässä istua, hän tuntuu ajattelevan. Olisiko kameran takana kiertävä valokuvaaja? Sen ajan kotikameralla ei tällaista kunnon kuvaa saa.

Musta mekko oli niinä vuosikymmeninä paras vaate, joka puettiin päälle kylän juhliin, häihin ja hautajaisiin. Naisen hiukset ovat tiukasti nutturalla, on sentään ehtinyt sukaista hiuksensa ennen kuvaan asettumista. Onkohan nuttura kasattu guttaperkkaneuloilla? Niitä siihen aikaan käytettiin. Sukat vähän kiiltelevät, mitähän materiaalia mahtanevat olla? Nauhakengät ovat selvästi uudet, kärjet suorastaan kiiltävät salaman loisteessa. Kai kamerassa oli jonkinlainen salama, kun kuvasta tuli näin tarkka.

Mutta kuka on tuo mies haaleassa taulussa, joka nojaa lipaston takana olevaa seinää vasten? Nyt vasta huomaan miehen kunnolla. Onko hän kenties emännän edesmennyt aviomies? On haluttu mies kuitenkin tauluna vaimon rinnalle. Mies on aran näköinen, taisi olla jo miehen eläessä talossa naisvalta. Mikä lie miehen vienyt ennen aikojaan.

Tutkin edelleen kuvaa. Ehkä emäntä ei kuitenkaan ole niin viimeisen päälle huolellinen, ikkunaverhon reuna lierittää ja lipaston pöytäliina on vinossa. Lattiamatot näyttävät vanhoilta ja risoilta, aikoja sitten parhaat päivänsä nähneet. Jotenkin ne ovat ristiriidassa muuten siistin yleiskuvan kanssa. No, penkille on unohtunut olevan kiiltävään paperiin kiedottu kukkaruukku, jossa on kuivunut kukka, ehkä unelma, se on jotenkin samaa paria mattojen kanssa.

Mutta emäntä, hän vetää kaiken huomion puoleensa. Hän ei ole alistuvaa lajia oleva mökin vaimo, vaan topakka emäntä, joka tietää, mitä tahtoo. Mutta kuka hän on? Siitä minulla ei ole tietoa. Edesmenneet eivät ole enää sitä minulle kertomassa.

Kirjoittaja Sirkka Kainulainen

Kirjoittajapiiri 3.5.2022

Piiri kokoontui tiistai-iltana yhdentoista kirjoittajan voimin kahville ja lukemaan omia kirjoituksiaan.

Illan aluksi Teppo Kulmala kertoili omasta juuri ilmestyneestä kirjastaan Omenapuun katolla. Hän on kirjoittanut teoksen yhdessä muusikko, kulttuurivaikuttaja ja kriitikko Kikka Laitisen kanssa. Teos on syntynyt näiden kahden taiteilijan välillä olleesta kaksivuotisesta kirjeenvaihdosta, niiden asiasisällöistä, omasta elämästä.

Kirjailija, kulttuurikriitikko Teppo Kulmala
Omenapuun katolla

Lisäksi illassa kuultiin Martin mietelmiä maailmanmenosta vappupäivänä 2022. Lassi kertoi jatkotarinaansa keväisestä jäillä kulkemisesta. Teemulla on myös jatkokertomus työn alla, ja siitä hän luki nyt osion yhden miehen hukkumisesta ja ruumiin löytymisestä.

Sirkalla oli mielenkiintoinen syväluotaus erääseen vanhaan valokuvaan, jonka hän oli löytänyt kuva-albumeittensa välistä. Kuvassa istuvalle vakavailmeiselle naiselle ei tiedetty nimeä eikä mitään hänen historiastaan. Analyysissaan Sirkka kuvitteli naiselle ammatin ja elämänkin jonnekin edellisen vuosisadan alkuun. Naisen ympäröimä miljöö valokuvineen tuli myös sanoitettua.

Leo puolestaan oli kirjoittanut illan pääaiheesta Siitä en saanut silmiäni irti. Kertomus koski pikkupoikaa, joka oli huomannut lelukaupan ikkunassa lelun, jonka hän halusi saada itselleen.

Kirjoittajapiiriin tuli myös tutustumaan uusi kirjoittaja Hannele. Jospa saamme hänestä uutta ja vetreää vahvistusta toimintaamme!

Sihteeri Hannele Laukkanen

Huutomerkki ry:n Muusa-kirjoituskilpailu 2022 

Muusa-kirjoituskilpailu 2022 on käynnissä – aiheena Terveys
Perinteiseksi muotoutunut Muusa-kirjoituskilpailu on käynnissä. Kilpailun järjestäjänä toimii sanataideyhdistys Huutomerkki ry. Kilpailussa haetaan jälleen lahjakkaiden kirjoittajien kaunokirjallisia tuotoksia. Tämän vuoden aihe on Terveys. Koronapandemian ravistelemassa maailmassa ihmisten hyvinvointi ja jaksaminen ovat korostuneet entisestään. Kirjoituskilpailun kautta toivomme moniäänisiä kirjoituksia aiheen tiimoilta.

Kilpailu on avoin kaikille, jotka eivät ole julkaisseet omaa kaunokirjallista teosta. Omakustanteet tai antologiat eivät ole este. Tekstien tulee olla ennen julkaisemattomia ja suomenkielisiä. Tyylilaji on runo tai proosa, ja kilpailutyön enimmäispituus on viisi liuskaa. Proosan riviväli on 1,5 ja fonttikoko 12, runojen asettelu tarpeen mukaan. Emme ota vastaan käsinkirjoitettuja tekstejä.

Kilpailutöiden tulee olla perillä 26.6.2022 mennessä.
Kilpailutyöt lähetetään pdf-muodossa sähköpostiosoitteeseen:

huutomerkki.kilpailu@gmail.com

Kirjoita sähköpostin otsikko muotoon ”Työn nimi / Nimimerkki”. Nimeä pdf-tiedosto samoin. Kirjoita sähköpostin tekstikenttään työsi nimi, nimimerkkisi, oikea nimesi ja yhteystietosi. Älä kirjoita oikeaa nimeäsi pdf-tiedostoon.

Muusa-kirjoituskilpailu 2022 on käynnissä – aiheena Terveys
Perinteiseksi muotoutunut Muusa-kirjoituskilpailu on käynnissä. Kilpailun järjestäjänä toimii sanataideyhdistys Huutomerkki ry. Kilpailussa haetaan jälleen lahjakkaiden kirjoittajien kaunokirjallisia tuotoksia. Tämän vuoden aihe on Terveys. Koronapandemian ravistelemassa maailmassa ihmisten hyvinvointi ja jaksaminen ovat korostuneet entisestään. Kirjoituskilpailun kautta toivomme moniäänisiä kirjoituksia aiheen tiimoilta.

Kilpailu on avoin kaikille, jotka eivät ole julkaisseet omaa kaunokirjallista teosta. Omakustanteet tai antologiat eivät ole este. Tekstien tulee olla ennen julkaisemattomia ja suomenkielisiä. Tyylilaji on runo tai proosa, ja kilpailutyön enimmäispituus on viisi liuskaa. Proosan riviväli on 1,5 ja fonttikoko 12, runojen asettelu tarpeen mukaan. Emme ota vastaan käsinkirjoitettuja tekstejä.

Kilpailutöiden tulee olla perillä 26.6.2022 mennessä.
Kilpailutyöt lähetetään pdf-muodossa sähköpostiosoitteeseen:

huutomerkki.kilpailu@gmail.com

Kirjoita sähköpostin otsikko muotoon ”Työn nimi / Nimimerkki”. Nimeä pdf-tiedosto samoin. Kirjoita sähköpostin tekstikenttään työsi nimi, nimimerkkisi, oikea nimesi ja yhteystietosi. Älä kirjoita oikeaa nimeäsi pdf-tiedostoon.

Tiedon kilpailusta välitti

Sihteeri Hannele Laukkanen

Kirjoittajapiirien kokoontumiset huhtikuussa

Tiistai-illat 5.4. ja 19.4. oli omistettu kirjoittajapiirin aktiivisille kävijöille. Illoissa kahviteltiin ja luettiin omia kirjoituksia. Keskustelu kirjoitetuista aiheista oli hedelmällistä. Iltojen vetäjänä toimi Jussi Aulis.

Toukokuussa illat jatkuvat entiseen tapaan tiistaisin 3.5. ja 17.5. Uusiakin kasvoja iltoihin kaivataan. Tervetuloa tutustumaan!

Sihteeri Hannele Laukkanen

Tiedote Iisalmen kirjastolta:

Iisalmen kaupunginkirjastossa on tarjolla monenlaisia tapahtumia keväällä. Tässä muutamia tapahtumatärppejämme:

  • 25.4. klo 13 Neulekahvila Kirjakoukussa vieraana kirjailija Heidi Jaatinen, kirjaston yläkerta (myös livelähetys kirjaston Facebookissa https://facebook.com/kirjastoiisalmi )
  • 4.5. klo 19 Lukupiirissä keskustellaan Anna Isolan teoksesta ”Yön oppimäärä”. Anna Isola on mukana lukupiirissä, kirjaston yläkerta (myös etäosallistumismahdollisuus Teamsin kautta https://bit.ly/3JDor0b)
  • 9.5. klo 13–15 Neulekahvila Kirjakoukussa tehdään yhdessä käsitöitä ja jutellaan hyvässä porukassa, mukaan voi ottaa neuleen tai muun pienen käsityön, kirjaston yläkerta
  • 11.5. klo 10 Päivänpolttavat-juttutuvassa rupatellaan kiinnostavista aiheista ja uutisista Jorma Tikkasen johdolla. Tarjolla aamukahvit ja pientä purtavaa, kirjaston yläkerta
  • 23.5. klo 13–15 Neulekahvila Kirjakoukussa tehdään yhdessä käsitöitä ja jutellaan hyvässä porukassa, mukaan voi ottaa neuleen tai muun pienen käsityön, kirjaston yläkerta

Tapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Lisätietoa tapahtumistamme löytyy Rutakko-verkkokirjastosta (https://rutakko.verkkokirjasto.fi) sekä Facebook-sivultamme (https://facebook.com/kirjastoiisalmi). Tervetuloa mukaan!

Tiedon välitti

Sihteeri Hannele Laukkanen

Tiedote runokilpailusta

Lyyriset räkkäolympialaiset! PIHARUNO kesäkuussa Kittilässä!

Lyyriset räkkäolympialaiset! PIHARUNO – omien tekstien esittämistapahtuma järjestetään sunnuntaina 19.6.2022 klo 12-14. Tilaisuus pidetään nyt kolmantena kesänä peräkkäin Runohuoneen sisäpihalla Kittilässä osoitteessa Valtatie 44.

PIHARUNO – omien tekstien esittämistapahtuma käydään lukien, lausuen tai laulaen. Tai käyttäen näitä kaikkia tai kahta yhdessä. Rekvisiitan ja akustisten soittimien käyttö on sallittua. Esiintymisaika: max 7 minuuttia. Ei äänentoistomahdollisuutta. Ei osallistumismaksua.

Ilmoittautuminen ja esivalinta: Lähetä esityksesi teksti 15.5.2022 mennessä osoitteeseen Runohuonec/o Tapani Tavi, Valtatie 44, 99100 Kittilä tai sähköpostilla os. runohuone@gmail.com. Tapahtuman esiintyjät julkaistaan 31.5.2022. Esiintyjävalinnassa kiinnitetään huomio persoonallisuuteen ja olympiahengessä runon eri lajeihin.

Tiedustelut p. 0408463036. Lyyriset räkkäolympialaiset! PIHARUNON järjestää Runohuone ry.

Katso lisää: Kittilän kunnan sivuilta: https://kittila.fi/

Tiedon välitti sihteeri Hannele Laukkanen

Kirjoittajapiiri 22.3. 2022

Kirjoittajapiiri kokoontui yhdeksän virkeän kirjoittajan voimin tutussa työväentalon kahviossa. Kirjoituksia luettiin ja niistä keskusteltiin.

Teppo Kulmala oli kirjoittanut koosteen Punaruskea puuarkku-antologian julkaisujuhlasta, joka oli 9.3. Iisalmen kirjaston Lainesalissa. Samalla juhlittiin myös Sonetin kolmikymmenvuotistaivalta. Koosteen voit lukea Tekstigalleriasta.

Kotisivuille on myös ilmestynyt uusi sivu, josta voit lukea, millaisilla säännöillä Kirjoittajayhdistys Sonetti ry toimii.

Sihteeri Hannele Laukkanen

Punaruskeasta puuarkusta löytyy uusi luku Sonettiin

Kirjoittajayhdistys Sonetti ry:n 30-vuotisjuhlakirjan julkistustilaisuus 9.3.2022 oli itsessään yksi kohokohta yhdistyksen historiassa. Vaikka yleisöä olisi voinut olla hieman enemmän, tarjosi ilta itsessään monenlaisia ilonaiheita.

Oli ensinnä virkistys ja ikään kuin kuvaannollinen enne, että tilaisuuteen osallistuivat myös 12- ja 14-vuotiaat Fiia ja Elle Vuontisjärvi. Eturivin paikoilla he kuuntelivat tarkasti, myönteisesti eläytyen ja pitkästymättä sonettilaisten puheita ja lukuesityksiä.

Fiia ja Elle ovat yhdistyksen puheenjohtajuuden tänä vuonna jättäneen Eila Pulkkisen lapsenlapsia. Jälkeenpäin he mainitsivat tykänneensä erityisesti Teemu Oinosen persoonallisesta tavasta esitellä yhdistyksen historiaa sekä myös Teemun mainiosta tarinasta, jonka tämä luki antologian sivuilta.

Martti Heikkinen, Sonetin seniori, lausui Iisalmen kaupunginkirjastossa pidetyssä tapahtumassa proosarunonomaisen ja Martille tyylilliseen tapaan soitannollisen Viuluni-tekstin. Illan muistettaviin hetkiin kuului samoin Sonetin Marttia muistava lahja. Riitta Vanninen ojensi hänelle kehystetyn, Kalevi Laukkasen ottaman valokuvan, jossa Martti ja hänen tuonpuoleisiin siirtynyt rakas Anjansa ovat yhdessä. Lahja liikutti Martin kyyneliin.

Antologian nimitekstin Punaruskea puuarkku esitti sen kirjoittaja Eila Pulkkinen. Mainio tarina nuoruuden päiväkirjoista kuvastaa hyvin kirjoittamissytykkeen ja elämänkipinän yhteyksiä. Eilan esitys heijasti Sonetin luonnetta muistojen ja nykypäivän välistä siltaa vaeltavana ryhmänä, jonka kynistä, kuten julkistamistilaisuus osoitti, liekehtii hyvin monenlaisia tekstejä.

Kaupunginkirjaston striimaama tapahtuma juontoineen ja esiintymisineen toi samalla julki, kuinka antologian johdanto-otsikko Yhteen tupaan ilmentää sonettilaisten henkeä ja pyrkimyksiä. Kirjaston Laine-tilassa pidetyssä tilaisuudessakin oli aistittavissa se pienen piirin suuri yhteenkuuluvuus, kodikkuus ja merkitys, joka Sonetin kokoontumisille on ominaista. Se merkitsee inhimillistä vastavoimaa maailman kovalle uutismateriaalille, epäkohdille, järkytyksille, kulkutaudille ja nyt erityisesti käsittämättömälle sodalle Ukrainassa.

Yhtenä otoksena ilmapiiristä luin juontajana Väiski Marinin, Sonetin uskollisista uskollisimman, muutama vuosi sitten joukostamme poistuneen kirjoittajan juhlakokoelmaan valitun Hiljainen lauluni -runon.

Sonetin todettiin yhä vaikuttavan omalla hiljaisella, mutta inspiroivalla ”laulullaan” seudun kirjoittamis- ja lukemisharrastuksen hyväksi, rakennukseksi ja lohduksi.

Lohdun sanoilta vaikeassa maailmantilassa tuntuivat monet illan aikana kuullut kirjoittajien itsensä esittämät tekstit. Jussi Auliksen Onnellinen päivä kuului niistä liikuttavimpiin.

äidin sylissä,

väliin isän

turvallinen keinunta

läpi raastavan todellisuuden

suojaava syli

kun etulinjan äänet eivät vielä pauhu

pehmyt käsi silittää päätä

se turvaa luodeilta, niiden ääniltä

laulava hyrinä peittää alleen tykin jylinän

onnellinen päivä

onnellinen päivä

Eräänlaista uutta aamua, uudestisyntymää ja jatkuvuutta kuvastavana kuultiin mm. Tiina Tynkkysen Aamu-runo. Sen keskivaiheilla on säkeistö:

Haluaisin näyttää sinulle maisemani. Myös järven lokki on valpas,

vaikka nukkuu välillä kivellä kesäunet.

Sonetti katsoo kesällä unia ja valvoo löytäen muistoja ja elämyksiä, joista kirjoittaa ja keskustella, unistakin. Toiminta ei keskeydy edes kesäkuukasien ajaksi. Kaikkiaan kirjanjulkistamisen ilta välitti yleisölle – ystävyyden hengessä, uusia jäseniä kutsuen ja kenties kuin Sonettia hieman nuorentaen – yhdistyksen keskeisiä tavoitteita. Riitta Vanninen runoilee kirjamme aluksi:

Kun opimme kirjaimet,

en osannut aavistaa,

miten hyvä on kirjoittaa.

Kirjainmerkkejä siellä ja tuolla.

Neuvoja sieltä ja tuolta.

Hyviä kohtaamisia

kaiken aikaa.

Yhä vaan elämäni

kirjaa kirjoitan  

Toimittaja Pirjo Nenola kirjoitti kauniisti ja osaavasti tapahtuman sisällöt yhteen kooten tilaisuudestamme Iisalmen Sanomissa 17.3. Jo aikaisemmin hän oli esitellyt kokoelmaa ja Sonettia jutussaan 27.1. Molemmat kirjoitukset kuvineen saivat IS:ssa huomattavan palstatilan ja näyttävyyden.

Jonkinlaiselta taitekohdalta 30-vuotistapahtuma vaikutti. Sonetin uutta luova henki ei ainakaan ole karannut minnekään.

Teppo Kulmala

Ropotit ja tekoäly

Ajatuksia tulevista ajoista, joita moni varmaankin on miettinyt.    

Robotit tulevat, oletteko valmiina?  Nykyään puhutaan roboteista ja tekoälystä, jotka tuovat tullessaan uuden tulevaisuuden. Mietitään, kuinka ne hoitavat meitä ja meidän ongelmiamme.         

Pohjois-Suomessa ja muuallakin testataan, kuinka robottiautot toimivat vaikeissa olosuhteissa ja huonossa säässä.  Kaupunkisuunnittelussa otetaan huomioon tulevat robottiautot  ja siitä seuraavat haitat ja hyödyt. Autot kulkevat tekoälyllä, ilman kuskia, vaikka ihminen ei aina itse ymmärrä minne on menossa. Pää saa olla vaikka kuinka sekaisin, tekoäly vie perille. Rekka-autot vievät kuormansa ilman kuljettajaa ja samoin muukin liikenne kulkee tekoälyn toimesta.                                                                               

Robotit pitävät tulevaisuudessa meistä huolen, siinä ei paljon tarvita toisten ihmisten apua. Lapset ovat ulkoistaneet hoitovastuun koneille, kun on niin kiire. Läheiset ja omaiset saavat keskittyä älypuhelimiinsa, olla somessa, laittaa twiittejä, käydä ottamassa tatuointeja ja pelata pelejään. ”Loistava tulevaisuus” on jo nurkan takana, ja sitten edessämme, kunhan vain ikää ja aikaa riittää.                                                   

 Taivaalla lentelee pieniä  drooneja ja muita härveleitä, joita tekisi mieli ampua alas, kun ne häiritsevät ihmisiä ja luonnon rauhaa. Virheitäkin varmaan sattuu, jos tekniikka pettää.                        

Kodinkoneet on kytketty nettiin seurustelemaan keskenään. Jääkaappi huutelee, että sitä ja tätä puuttuu, vaikka omistaja haluaisikin ostaa ihan muuta, mitä jääkaappi ehdottaa. Pölyimuri huutelee komerostaan, että täällä pimeää ja pölyinen olo, töihinkin pitäisi päästä.                                                                              

Televisio ottaa osaa ihmisten välisiin juttuihin sanomalla, kuinka nyt ahdistaa ja ohjelma on huonoa.              

Vanhusten hoitolaitoksessa, vanharouva silittelee robottikissaa ja sanoo, että hänelläkin oli lapsena tällainen kissa, mutta on tämä jotenkin oudon oloinen.                              

Ulkona robottikone leikkaa nurmikkoa. Entä jos vanha mies kävelee nurmikolla ja pikaistuksissaan potkaisee robottia ja potkaistessaan kaatuu ja loukkaa itsensä? Osaston ainoa ihmishoitaja näkee tapauksen, juoksee miestä auttamaan ja kysyy, tarvitaanko nyt tekoälyä, vai empatiaa?

Entä jos ihmisille ei enää riitä tämä realiteettien rajoittunut maailma? Virtuaalinen maailma vie meidät uuden elämän porteille. Emme ymmärrä mitä tapahtuu, koska elämme toisten ihmisten luomassa virtuaalisessa todellisuudessa.

 

Lassi Rönkkö