Tekijä: Kirjoittajayhdistys Sonetti

Tuuli

Suuren kaupungin lähiössä asui hyvin suuri perhe, isä, äiti ja seitsemän lasta. Perhe ei voinut hyvin, isä oli joutunut työttömäksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä korona-aikaan. Vaimo ei ollut löytänyt mistään töitä, ei edes työvoimatoimistosta hänelle mitään tarjottu. Perheellä tuskin oli varaa ostaa ruokaa, vaatteita, kun vuokra-asuntokin oli varsin kallis. Siihen tuli lisäksi perheen sähkö- ja vesilaskut.

–         Kuinka meidän tässä oikein käy, pohti isä vaimolleen illalla, kun lapset olivat nukkumassa. Miten tässä elättää kaikkia lapsia?

–         Armas mieheni, minulla on eräs idea, viedään muutama lapsi sinun isovanhemmille, heillä on hyvät eläkkeet, valtava talo, isot pellot, suuret kasvimaat ja rahaa pankissa.

–         Ei, hölmö, sitä minä en hyväksy, aviomies sanoi.

–         Et voi olla noin ylpeä, ettet voi ottaa apua vanhemmiltasi. Ehkä nyt sentään Tuuli voitaisiin laittaa heille tässä tilanteessa.

–         Minun kyllä tulee kova sääli pientä lapsiraukkaa, mies melkein itki.

Kun isovanhemmat hyväksyivät 5-vuotiaan Tuulin luokseen, isä ja äiti saattoivat Tuulin linja-autoon. Tuulilla oli itku kurkussa, eikä hän vilkuttanut vanhemmille. Hän valitti ja suri.

–         Ole huoleti Tuuli, sinulla on täällä hyvä olla, täällä on sinun uusi kotisi, sanoi vastaan tullut mummo.

Vaikka korona-aika meni ohi, ei Tuulin vanhempien tilanne parantunut. He elivät köyhyysrajan alapuolella, kun vakituisia töitä ei löytynyt. Moni yritys meni konkurssiin, vaikka niitä tuettiin valtavasti. Valtio velkaantui ruhtinaallisesti, ja maa joutui supistamaan julkisia palveluja. Sote-uudistus jäi rammaksi, ja ilmasto- ja ympäristötalkoot torsoiksi. Sen sijaan Tuuli eli varsin onnellisena mummin ja ukin luona. Peruskoulun jälkeen Tuuli meni lukioon ja valmistui ylioppilaaksi.

Tuuli oli lahjakas, hurskas ja hyvä nuori. Hän auttoi isovanhempia, laittoi ruokaa, siivosi, pesipyykkiä, auttoi kasvimaalla. Tuuli liittyi partioon ja urheiluseuraan. T 15 –sarjassa hän hyppäsi pituutta 535. Hän kävi sunnuntaisin kello 10 jumalanpalveluksissa.

Isovanhemmat rahoittivat koulutuksen yliopistoon ja Tuuli valmistui epidemialääkäriksi. Ehkä Tuulista ei olisi tullut koskaan lääkäriä, jos pandemiaa ei olisi ollut ja hän olisi joutunut elämään rahapulassa vanhempien kanssa, siitä hän ei kuitenkaan päässyt milloinkaan todella selvyyteen, miksi isä ja äiti lähettivät juuri hänet seitsemästä lapsesta mummolaan. Ehkä muuta pelastuskeinoa ei enää perheessä ollut.

Myöhemmin eläkkeelle jäätyään Tuuli kirjoitti omasta elämästään 500-sivuisen elämäkertaromaanin, jonka nimi oli Tuuli, jossa hän pohti yhteiskunnan tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, ilmastoa, ympäristöä sekä nuoruutensa korona-aikaa.

Leo Härmä

Sonetin seuraavat kokoukset

Seuraavat kokoukset to 12.11 ja 19.11 klo. 18.00 Vakka-talossa. Pohjolankatu 4 A

Pikkujoulu pidetään 7.12. Paikka vielä etsinnässä

UUsina kirjoitusaiheina Yksi ruusu on kasvanut laaksossa(pääaihe), muut: rakasta rakasta, juttu esiin, pakokauhu, tietoturva, hämärän hyssyä, minun Iisalmeni, piippu

Sonetti kirjoittajapiiri 6.10.2020

Aloitimme tiistai-illan syksyisen kirjoittajapiirimme Jussin tuomien sekä keittämien pullakahvien kera – koronaohjeiden mukaisesti tuotuja ja tarjoiltuja. Lämpimien ja makoisten kahvien aikana jaoimme toistemme kuulumisia päivistämme muuttuvan, mutta etenevän maailman keskellä, miten se on vaikuttanut arkeemme. Suurimmalla osalla päivät ovat vierineet loistavasti rajoitteista huolimatta, eräs sonettilainenkin löytänyt itselleen työpaikan!

Nautiskeluiden jälkeen siirryimme Pirjo Virkkusen lähipäivinä julkaistavaan runokirjaan ”Näkymiä”. Tämän kirjan keskeisenä teemana ovat runot ja tarinat Kainuusta sekä pohjoisesta maastamme, jossa kuvaillaan niiden luonnosta, ihmisistä sekä eläimistä viimeisistä neljästä vuosikymmenestä. Savolainen sävymme tulee ilmi Eukonkannon-tarina sekä Junan tuoma savolaesukon muistelo, joidenka kera kirja antaa pohjoisesta kotimaastamme eläväiset kasvot.

Kirjaesittelystä etenimme kirjoituksiimme arvotusta pääaiheestamme ”Tupakanpoltto”. Osa kirjoitti lyhyesti mielipiteitä tai kertomuksia, osa taas pitempiä tuumailuja huumorintajuisella asenteella. Koska aihe on maailmanlaajuinen ja osa kaikkien elämää – pääosin passiivisesti tai lopettaneena – kaikilla oli paljon keskusteltavaa ja näkemyksiä tämän savuavan paperipötkön aiheuttamista ongelmista.

Ilta päättyi jännittävään aiheiden arvontaan, jossa kaikki kirjoittivat lapulle aiheensa, ja eräs onnekas sai toimia ratkaisijana, mikä tulee olemaan pääaiheemme ja mitkä jäävät ylimääräisiksi inspiraation lähteiksi. Tällä kertaa pääaiheeksemme arvottiin ”Tuuli”, jota seurasivat vaihtoehtoiset aiheet Koirani, Sanat eivät riitä kertomaan, Kahvitarjoilu, Minä kirjoitan sekä Torakat. Arvonnan jälkeen jäimme siistimään tilat alkuperäiseen kuntoon, keräsimme tuomamme kahvitarjoillut pois sekä desinfioimme pinnat puhtaiksi kampittaakseen tämän kaikkia vaivaavan viruksen leviämistä. Saatuamme kaikki kuntoon, päätimme illan ja lähdimme kotiin hyvin mielin ja odottamaan seuraavaa 28.10. klo 18:00 keskiviikon kirjoittajapiiriä sekä 10.10. lauantain klo 13:00Sanoista kirjaksi” tapahtumaa Iisalmen kaupunginkirjastolla!

kesän jälkeen

Kesän jälkeen seuraa syksy. Syyskuu avaa kaikki kesän kätköissä olleet värit. Vesivärimaalari Ollikainen rientää telineittensä kanssa ulos, ja huumaantuneena näkemästään hän käy tanssia palettinsa kanssa. Sivellin kuin kapellimestarin ohjain, käy läpi värien tusinan, sekoitukset suoltavat uusia muunnoksia, vastavärien ja välivärien abstraktio tuo väliin esiin päävärit jotka kannattelevat koko impressionistista kudelmaa.
Lokakuu muuttaa palettia. Silloin, kun vielä tarkenee, Ollikainen rientää ulos, panee lämmintä ylleen ja käy käsiksi ruskehtaviin maaväreihin. Paljon on ostettu okraa ja siennaa varalta. Ollikainen kantaa lokakuun kunniaksi ruskeita vaatteita ja kuin lapsuuttaan muistellen hän läträä kumisaappainen väliin kuralätäköissä. Näin hän pääsee henkisesti sisään lokakuuhun. Kun värit vähenevät niiden arvo kasvaa ja taiteilija elää jatkuvasti maavärien hienoja vivahteita ihaillen.
Marraskuu, kuoleman kuukausi.Tummat sävyt lisääntyvät paletilla. Alkaa paksuimpien öljyvärien aika. Ollila lopettaa yleensä maalaamisen näissä tietämin. Aluksi hän lepää viikon ja alkaa sitten lajitella akvarellien saatoksiaan paspiksiin. Seuraa ankara jyrytys, jonka aikana Ollikainen valitsee myytävät teoksensa. Sitten hän hinnoitteee työnsä ja laittaa ne lopulta leveään kansioon.
Ollikaisen myyntialue käsittää kaksi kuntaa. Hän toivoo vielä rikastuvansa sen verran ,että voisi ostaa joskus paremman auton. Hänen Ford on jo iäkäs ja aina joku kohta saattaa pettää. Tärkeintä on hyvä akku ja uudet jäähdytysnesteet.
Jos kauppa käy, Ollikainen hankkii uusia värejä Helsingistä ja tilaisuutta juhlistaa myös laivamatka Tallinnaan. Siellä hän vielä ostaa edullisia värejä ja tekee poikkitaiteellisia vierailuja käymällä teatterissa ja konsertissa.

Jussi aulis

Sanoista kirjaksi -tapahtuma lauantaina 10. lokakuuta klo 13:00

Lokakuun 10. päivänä kello 13:00 Sonetin kolme jäsentä; Pirjo Virkkunen, Hannele Laukkanen sekä Tuomo Partanen pitävät Iisalmen kaupunginkirjaston toisessa kerroksessa Sanoista kirjaksi -tapahtuman keskittyen eri kirjallisuuden aloihin. Heidän valitsemansa aiheet kertovat:

Pirjo Virkkunen – Runokirjat
– Mistä kirjoittaminen lähtee?
– Lukemisen merkitys
– Sanan ja kielen mahdollisuudet
– Taitava kirjoittaja, tekstin hiominen

Hannele Laukkanen – Tietokirjat
– Tietoteoksen kirjoittaminen
– Teoksen julkaisuprosessi
– Tietoa kirjoituskilpailuista

Tuomo Partanen – Nuoren kirjoittajan puheenvuoro
– Omista kirjoittajataustoista
– ”Kuinka kehityn?”
– Tyylilajini, inspiraation lähteeni ja tekniikkani
– Toimintatekstinäytteeni

Tervetuloa!

Kapinaruno 2020

Millainen on tämän päivän kapinaruno? Kapinaruno vastaa kysymykseen, mikä on pielessä ja epäoikeudenmukaista. Se kapinoi väärää vallankäyttöä vastaan ja osoittaa kohti tilanteita, joissa kansalaisten oikeuksista on pidettävä parempaa huolta. Se voi olla kapinaa elämän usvaa ja näköalattomuutta kohtaan tai se voi yhtä lailla olla kapinaa pessimismiä vastaan. Myös koronavirus tai siitä johtuva poikkeustilanne voi saada aikaan halun kapinoida. Kapinarunossa on lisäksi mahdollista esittää, miten käsitelty epäkohta voidaan korjata.

Sinä runojen kirjoittaja, kirjoita kapinaruno ja lähetä se meille. Osa osallistujista pääsee – koronavirustilanteen näin salliessa – esittämään runonsa Stadin työväenkirjallisuuspäivillä Sörnäisissä 20.11.2020. Vaikka tapahtuma peruuntuisi, kilpailun parhaat huomioidaan ja heidän runoistaan kootaan julkaisu. Runojen esittämisestä ja julkaisemisesta ei makseta palkkiota. Kapinarunoiltaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville korvataan matkakustannukset yleisten kulkuneuvojen taksojen mukaisesti sekä maksetaan päiväraha. Jokainen Kapinaruno VI -kirjaan valittu runoilija saa kirjan maksutta.

ETENEMME NÄIN: Lähetä korkeintaan viisi (5) runoa 23.10. mennessä sähköpostitse osoitteeseen kapinaruno(at)gmail.com tai postitse osoitteeseen Työväenkirjaston ystävät ry, Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki. Kuoreen merkintä ”Kapinaruno”. Liitä runolähetykseesi aina nimesi, kotiosoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Runojen tulee olla uusia.

Raati valitsee esitettävät runot. Raatiin kuuluvat runoilija ja kirjoittamisen opettaja Miia Toivio, runoilija, toimittaja ja kriitikko Sanni Purhonen sekä tutkija ja opettaja Riikka Ylitalo. Kapinarunotilaisuudessa Toivio ja Purhonen kommentoivat esitettyjä runoja. Runoilijat saavat kutsun tilaisuuteen 12.11. mennessä. Tarkempia tietoja kapinarunokeräyksestä antaa raati, kapinaruno@gmail.com.

Tervetuloa luomaan uutta runoutta ja runokulttuuria. Kapinarunokeräyksen järjestää Työväenkirjaston ystävät ry.

Kirjoittajakurssi Jyrkällä 31.7.-2.8.20

Kirjoittajayhdistys Sonetin ja Snellman-Kesäyliopiston kirjoittajakurssille Sonkajärven Jyrkälle kokoontui 15 innokasta kirjoittajaa eri puolilta Savoa. Sää on suosinut kirjoittajia, keskustelu versoaa, kokemuksia vaihdetaan ja harjoitustehtäviä tehdään kosken pauhatessa taustalla. Punottavana on niin proosaa kuin runoakin. Ehdittiinpä erään tauon lomassa nappailla mustikoitakin lähivarvuista. Kauniita ovat Jyrkkäkosken maisemat, ja Ruukin Tuvan tiloissa on hyvä kokoontua.