Tekijä: Kirjoittajayhdistys Sonetti

Sonetin kirjoittajapiiri kokoontui 20.9. Lapinlahdella

Anneli ja Kalevi Laukkasen kotona kukkivat hortensiat toivottivat kahdeksan illan vierasta tervetulleiksi.

Kirjoitelmissa pohdittiin syksyyn liittyviä aiheita, kuten esimerkiksi Martin ja Jussin otsikoimat Syksyn sävel– kirjoitukset. Toki iltaan mahtui muutakin keskustelemista, ajankohtaisista aiheista mainittakoon vaikkapa yhteiskunnassa vellova hoitajapula ja -lakko. Lassi kertoi takavuosina suorittamastaan retkistä hammaslääkäriin ja Ulla oli niputtanut illan aiheet ytimekkääseen ja lyhyeen raapaleeseen, joka alkoi sanoilla: Uneton yö täynnä kovia kasvoja… Teemu oli kehitellyt tarinan Pietarin puheilla, josta ei komiikkaa puuttunut.

Enpä malttanut olla kehumatta oman syksyni tuotoksia marjametsästä, josta irtosi kolmetoista ämpärillistä kypsää puolukkaa. Iloa tuotti myös Kirja-Milleniumin järjestämään kilpailuun lähettämäni teos Syytinkikoira Jekku, joka sai hyvät arviot ( 4/5 pistettä)! Kilpailussa on parhaalle lähetetylle ja siellä luetulle teokselle luvassa muhkea rahapalkinto, 15.000 euroa. Tulos tiedetään syksyn aikana. Ehkä ei pääpalkinnolle päästy Jekun kanssa, mutta hyvä arviointi tuntui mukavalle!

Sihteeri Hannele Laukkanen

Sonetin kirjoittajapiirin kuulumisia

Kirjoittajat kokoontuivat tiistaina 23.8. Iisalmen Työväentalon kahvioon ruotimaan kirjoituksiaan, juomaan kahvia ja keskustelemaan. Paikalle saapui myös Etelä-Suomeen muuttanut Sonetin jäsen Anja Rusinen.

Anja Rusinen

Anjan valoisa olemus kirkasti koko illan!

Kirjoittajat olivat käsitelleet annettuja aiheita omaperäisellä tavallaan. Varsinkin illan pääaihe, Hammaslääkäri, oli tuonut monenlaisia muistoja pintaan. Aina hammaslääkärissä käynti ei ollut mieleistä, kuten esimerkiksi Sirkan kertomuksessa. Toisaalta hyvät, asialliset lääkärit muistettiin. Jussikin oli kirjoittanut tekstin samasta aiheesta.

Lauri kertoili entisajan kiljun teosta. Kiljua tehtiin löntissä. Tämä löntti-sana oli useimmille outo. Me idemmästä Savosta olevat tiesimme, että löntti tarkoittaa peltikanisteria.

Teemu toi myös toisen joillekin oudon sanan pähkäiltäväksi. Kertoessaan muistoja omasta suvustaan hän puhui riimistä. tällä kertaa riimi ei tarkoittanut runon olemusta, vaan esimerkiksi puusta valmistettua vaatearkkua tai kapioarkkua. Riimissä siis säilytettiin Rautavaara-Nilsiä-suunnalla perheen tärkeimpiä tavaroita.

Martin kirjoituksessa pohdiskeltiin uuden puhelimen käyttöönoton vaikeuksia. Aiheesta keskustelu toi esiin monta muutakin asiaa, joita pitää opetella jatkuvasti entistä enemmän tässä teknistyvässä maailmassa.

Sihteeri Hannele Laukkanen

Ihmeiden ilta Iisalmessa, kirjaston tapahtumat

KIRJASTO

klo 15-21 e-aineistojen opastusta ja arvonta!

Lasten ja nuorten osasto (satusoppi)
klo 16 Muskarituokio Laura Bergman-Vatasen kanssa, yhteistyössä Ylä-Savon musiikkiopisto.
klo 17 Lukukoirat meet & greet, pelailua lukukuoirien kanssa
klo 15-16 ja klo 17-18 Kasvomaalausta (musiikkiosasto)

Monitoimitila Laine (kirjaston yläkerta)
klo 17.30 Kirjailijavieraana Hannele Laukkanen
klo 18.45 Kesälukuhaasteen palkintojen arvonta
klo 19.00 Kirjailijavieraana Eppu Nuotio, haastattelijana Marjatta Miettinen

Kirjaston portaikkonäyttely
Sirpa Kauppisen maalauksia

Kirjaston yläkerran näyttelytila
Annika Seppäsen akryylimaalauksia : Florealia

Rutakon Taikayö: ”Lattia notkuu ja haetari soe! Tanssimisen ilo ja hurjuus

Maalaus Sonkajärven kirjastotalosta

Päivämäärä ja aika

Perjantai 26. elokuuta17.00 – 18.00Lisää kalenteriisi

Paikka

Sonkajärven kunnankirjasto

Kuvaus

Huom! Luento pidetään Sonkajärven kotiseututalolla, Museokuja 5.

Sonkajärvelläkin vaikuttanut Hannele Laukkanen luennoi kirjoittamansa tietokirjan pohjalta tanssimisen ilosta ja hurjuudesta. Teos sisältää tanssinharrastajien omallla äänellään kertomia tanssijuttuja ja hauskojen tanssi-iltojen muisteluksia. Myös sonkajärveläiset tanssinharrastajat ovat edustettuina, samoin vieremäläinen ja iisalmelainen tanssikulttuuri Rautavaaran tanssilavoja unohtamatta – onhan kirjailija siellä nuoruutensa tanssannut. Vapaa pääsy, tervetuloa!

Luennoitsijana FM, TaM Hannele Laukkanen

Nauta-aikaa

On entinen aika nostalgiaa,

sitä lehmät muistella saa.

Ei nouse tarhoista savut,

ripsu koivun oksat tai havut.

Kädet lämpöiset tissejä koita,

eikä kirnuta edes voita.

Oli lehmillä ennen suurin onni,

kun kylästä löytyi Uljas sonni.

Ei valunut nautojen tunteet hiekkaan,

ne onnessaan lankesi Uljaan miekkaan.

Eikä sonnia vaivannut tunteet maiset,

meni vanhat, nuoret ja sukulaiset.

Silloin sonni, tuo Auervaara vain jaksoi,

siitä lystistä mansikit, muurikit, maksoi.

Nyt lehmiltä menneet ilot maiset,

hoitaa siemennykset miehet tai naiset.

Vaan sonnin elämä on nyt ankeaa,

kun tyytyä saa vain-Barbaraan!

Runo on teoksessa Pitkä tie (2014). Kirjoittanut Martti Heikkinen
Sihteeri Hannele Laukkanen

Sonetti-ilta Ylä-Savon kotiseutumuseossa 9.8.2022

Ilta lähti mukavasti käyntiin hanuristien soittamalla tanssimusiikilla. Parikymmentä kirjoittamisesta kiinnostunutta henkilöä kokoontui kuuntelemaan soittoa sekä sonettilaisten kirjoittamia mukavia muisteluksia elämän varrelta.

Ihan alkuun saatiin kuulla museoamanuenssi Ilkka Peunan puheenvuoro. Hän kertoi museon uusista vaiheista, esimerkiksi siitä, kuinka museotoimintaa on tehty yhdessä Juhani Ahon museon kanssa jo pian neljän vuoden ajan ja se on sujunut mallikkaasti.

Kotiseutumuseossa on tällä hetkellä talonpoikaiselämän perusnäyttely. Sitä on tarkoitus uudistaa ja tehdä esineiden lisäksi digitaalista sisältöä. Hankkeessa, jossa tutkitaan Ylä-Savon asutusta ja sen muotoutumista, on mukana Jyväskylän Yliopisto.

Olvi Oyj on Twitter: "Vietämme kansainvälistä Museopäivää teemalla The  Power of Museums. OLVI-säätiön tuella Iisalmessa toimii kaksi museota,  Panimomuseo ja Ylä-Savon kotiseutumuseo. Museoihin on vapaa pääsy! #olvi  #olvisäätiö #panimomuseo ...

Sonetin konkarijäsen Martti Heikkinen kertoi nuoruusmuistoja savottareissuilta. Kertomus polveili sodanaikaisissa ja sen jälkeisissä savotoissa, joissa hän oli mukana sekä isänsä kanssa että nuoreksi vartuttuaan kaikenlaisissa savottaporukoissa. Martti luki myös teoksestaan Pitkä tie ( 2014) runon Nauta-aikaa. Runon voit lukea tekstigalleriasta.

Niirasen Lauri lausui runon Kaste. Koskettava runo kertoi erään pikkutytön ristiäisistä.

Sonetin entinen ahkera kävijä ja nykyisin ”ulkojäsen” Anja Rusinen oli lähettänyt Ulla Oinosen kautta kaikille illan osanottajille terveisiä kirjeen muodossa. Kirjeessä Anja muisteli lapsena tehtyä Iisalmen reissua. Reissun pääasia oli tosin särkyneen käden näyttäminen lääkärille, mutta samalla hän näki pikkutytön silmin” pitkiä katuja ja korkeita taloja, joissa oli paljon ikkunoita”.

Ennen kahvitaukoa illassa esiintyi Lassi Rönkkö omine muisteluksineen 60-luvun pääkaupunkiin lähtemisestä ja sieltä takaisin tulemisesta eräänä juhannuksena. Tulomatkaan mahtui junan ja linja-auton odottelua, mutta entiseen kotiin silti kauniina juhannusyönä päästiin. Viljo Heikkinen pohtinut tuttuun tapaansa tieteellisesti, tällä kertaa määritelmää valosta, avaruudesta ja elämästä jossain muualla kuin maapallolla. Määritelmä ”on sitä maailmaa tuollakin päin” kiteyttänee parhaiten Viljon kertomuksen.

Pullakahvien jälkeen kuunneltiin lisää hanurimusiikkia ja luettiin loput kirjoitukset. Sirkka Kainulaisella oli haikean kuuloinen kertomus ensirakkaudesta ja sen katkerasta lopusta. Tarinan nimi oli Punaiset puuhelmet.

Ulla Oinonen väitti lyhyessä kirjoittamassaan tarinassa kuinka voikukat loistavat määrättömästi noin seitsemänkymmenen vuoden välein, nimittäin vuonna 1952 on Ullan muistin mukaan ollut yhtä keltaiset voikukkapellot kuin tänä vuonna 2022.

Eila Pulkkisen tarina käsitteli Manta-muoria ja hänen kanojaan sekä munien myymistä. Esitysten lopuksi Puheenjohtaja Teemu Oinonen kertoi tarinan Olli opissa. Ollikin sai kuin saikin ajokortin uudistettua, vaikka ei ihan kaikkia asioita muistanut.

Illan lopuksi pidettiin arpajaiset. Ensiksi arvottiin Sirkan leipoma maustekakku. Kakun voitti Anneli Laukkanen. Myös muita arpajaispalkintoja oli runsain mitoin, kirjoja, tuoreita vadelmia, pannun alusia…

Illasta jäi mukava olo varmaan kaikille osallistujille!

Sihteeri Hannele Laukkanen

Sonetti-ilta

Ylä-Savon Kotiseutumuseo Virrankatu 4, Iisalmi

Sulkakynä lepää telineessä koristeellisen lipaston päällä.

Elokuussa 9.8. klo 18.00 kokoonnutaan Sonetti ry:n johdolla tutustumaan kirjoittamiseen harrasteena. Sonetti-illassa on erilaista ohjelmaa yhdistyksen järjestämänä sekä kahvitarjoilu. Kirjoittajayhdistys Sonetti ry on 30-vuotias ammatti- ja harrastajakirjoittajien uskonnollisesti sekä poliittisesti sitoutumaton yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea ja kehittää jäsentensä kirjallisia taitoja, harrastuksia sekä edistää kirjoittamistoimintaa Ylä-Savossa. Tapahtuma on ilmainen ja kaikille avoin!

https://ylasavonkotiseutumuseo.fi/tapahtumat/

Kirjoittajapiirin kuulumisia

Kesän kukkaisloistoa Hannelen puutarhasta

Ensi tapaamiskerralla 26.7. jutustellaan piirissä tulevasta Sonetti-illasta kotiseutumuseolla ja mietitään omat esitykset valmiiksi. Mikäli jäsenillä on jotain, mitä haluatte esittää, niin otattehan yhteyttä puheenjohtaja Teemu Oinoseen ( teemu.k.oinonen@gmail.com).

Esitys voi olla: oman lyhyen tekstin lukeminen, runoesitys, laulu-ja tai soittoesitys, miniteatteria yms. mahdollisuuksia on rajattomasti.

Jos et tule esityksesi kanssa iltaan, niin tule kuuntelemaan ja katsomaan muitten esityksiä ja tapaamaan tuttavia.

Ilta pidetään Ylä-Savon Kotiseutumuseolla 9.8. 2022 klo 18.00 alkaen. Pullakahvit tarjotaan.

Iltaan on vapaa pääsy kaikille immeisille!

Olet sydämellisesti tervetullut!

Sihteeri Hannele Laukkanen

Katkelmia

Kaupungin lännen puoleisella sivustalla asvaltilla päällystetty katu päättyi yhtäkkiä soratiehen. Kadun varteen kohonneet kerrostalot jäivät taakse. Ihmisten kulku-ura jatkui kuoppaisena soratienä. Kerrostalot vaihtuivat kahteen omakotitaloon. Rakentamattomalla maalla kasvoi silmänkantamattomiin voikukkia.

Aamiaisen syötyään työnantaja ilmoitti tytölle, että tänään on pottukolinapäivä. Naisella oli kiire onnikkaan. Hän sitaisi huivin päähänsä, suikkaisi suukon vauvan päälaelle ja meni. Tyttö säikähti. Mikä on pottukolina? Onneksi alakerran miehen hoitajalla oli parempaa tietoa herrasväen ruuista. Helpotus humahti tytön lävitse. Pottumaitoahan se oli.


Tyttö juoksi mutkaista ja kivistä polkua mäelle. Polku myötäili mummolan peltojen reunamilla suurten kivikasojen ohitse mummolan pihaan.

– Ukki, ukki! Sinulla on paljon kauniita kukkia pellossa!

– Älä kehu niitä kauniiksi, ne ovat pellon tuho!

Tyttö jäi tuijottamaan kaukaisuuteen. Kai niitä sitten saa kerätä?


Mies tuli rautakaupasta peräkärri täynnä pihanhoitoon hankittuja tarvikkeita. Nainen astui kuistille ja pyyhki käsiään esiliinan helmaan.

– Muistitko kaikki?

Mies vilkaisi kumppaniaan ja alkoi nostella kärriä tyhjäksi:

– Puutarhamultaa, kalkkia, kanankakkaa, nurmikon siementä, lehtiharava, ruohonleikkuukone —- ja tämä!

– Mikä tämä?

Naisen ilme oli tympääntynyt. Taas se toi sellaisen vehkeen, josta ei tiedä, mikä se on ja mihin sitä käytetään.

Mies nousi kuistin alemmalle portaalle ja heilutteli esinettä, joka oli kuin pieni sorkkarauta.  Hän katsoi naista syvälle silmiin.

– Tätä tarvitaan sitten, kun nurmikko kasvaa ja ne keltaiset kukat nousevat pintaan. Tämä meidän tonttimmehan on vanhaa peltomaata. Olen satavarma, että jos emme ehdi heti alkuvaiheeseen, olemme menettäneet pelin!

Pelin ja pelin, kas, kun ei spekuloinut, kumpi voittaa yksi-nolla vaiko kaksi-kaksi! Nainen käännähti kannoillaan ja meni sisälle. Seinällä riippuvassa valokuvassa oli hän itse pienenä. Voikukista solmittu seppele vaaleilla hiuksilla.

Hannele Laukkanen