Kategoria: Ajankohtaista

KAPINARUNO 2020

Hei!

Työväenkirjaston ystävät ry järjestää jälleen aiemmilta vuosiltakin tutun Kapinarunokeräyksen. Lähetän tässä keräystiedotteen liitteenä kirjoittajayhdistyksille tai niiden sihteereille. Tiedote löytyy myös tämän viestin lopusta. Toivon, että jaatte tiedotetta sähköpostilistoillanne ja muissa tiedotuskanavissanne. Kiitos jo etukäteen!

Yst. terv.Riikka YlitaloKapinarunoraadin jäsen

KAPINARUNO 2020
Millainen on tämän päivän kapinaruno? Kapinaruno vastaa kysymykseen, mikä on pielessä ja epäoikeudenmukaista. Se kapinoi väärää vallankäyttöä vastaan ja osoittaa kohti tilanteita, joissa kansalaisten oikeuksista on pidettävä parempaa huolta. Se voi olla kapinaa elämän usvaa ja näköalattomuutta kohtaan tai se voi yhtä lailla olla kapinaa pessimismiä vastaan. Myös koronavirus tai siitä johtuva poikkeustilanne voi saada aikaan halun kapinoida. Kapinarunossa on lisäksi mahdollista esittää, miten käsitelty epäkohta voidaan korjata.

Sinä runojen kirjoittaja, kirjoita kapinaruno ja lähetä se meille. Osa osallistujista pääsee – koronavirustilanteen näin salliessa – esittämään runonsa Stadin työväenkirjallisuuspäivillä Sörnäisissä 20.11.2020. Vaikka tapahtuma peruuntuisi, kilpailun parhaat huomioidaan ja heidän runoistaan kootaan julkaisu. Runojen esittämisestä ja julkaisemisesta ei makseta palkkiota. Kapinarunoiltaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville korvataan matkakustannukset yleisten kulkuneuvojen taksojen mukaisesti sekä maksetaan päiväraha. Jokainen Kapinaruno VI -kirjaan valittu runoilija saa kirjan maksutta.

ETENEMME NÄIN: Lähetä korkeintaan viisi (5) runoa 23.10. mennessä sähköpostitse osoitteeseen kapinaruno(at)gmail.com tai postitse osoitteeseen Työväenkirjaston ystävät ry, Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki. Kuoreen merkintä ”Kapinaruno”. Liitä runolähetykseesi aina nimesi, kotiosoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Runojen tulee olla uusia.

Raati valitsee esitettävät runot. Raatiin kuuluvat runoilija ja kirjoittamisen opettaja Miia Toivio, runoilija, toimittaja ja kriitikko Sanni Purhonen sekä tutkija ja opettaja Riikka Ylitalo. Kapinarunotilaisuudessa Toivio ja Purhonen kommentoivat esitettyjä runoja. Runoilijat saavat kutsun tilaisuuteen 12.11. mennessä. Tarkempia tietoja kapinarunokeräyksestä antaa raati, kapinaruno(at)gmail.com .

Tervetuloa luomaan uutta runoutta ja runokulttuuria. Kapinarunokeräyksen järjestää Työväenkirjaston ystävät ry.

Jaathan tätä viestiä ja kerrot kapinarunojen keruusta 2020!

PUHEENJOHTAJAN TIEDOTE

Kirjoittajayhdistys Sonetin vuosikokous pidettiin Yhdistystalo Vakassa 2.3.2020. Kokouksessa oli paikalla 15 jäsentä.

Puheenjohtajana jatkaa Eila Pulkkinen. 

Hallitukseen uutena valittiin Hannele Laukkanen ja Tuomo Partanen. Jussi Aulis, Lassi Rönkkö, Tiina Tynkkynen-Hieta ja Teppo Kulmala jatkavat hallituksessa.

Toiminnantarkastajiksi valittiin Viljo Heikkinen ja Antero Rusinen.

Vuosikokous päätti, että jäsenmaksu on edelleen 15 euroa per vuosi. Jäsenmaksu maksetaan tilille

FI 63 5068 0620 2027 03. Viestiksi tulee jäsenmaksu 2020 sekä jäsenen nimi, jos maksaja on joku muu kuin jäsen itse. Eräpäivä on 31.7.2020.

Uuden hallituksen järjestäytymiskokous pidettiin kahvila Natassa 16.3.2020.

Yhdistyksen varapuheenjohtajaksi valittiin Lassi Rönkkö, sihteeriksi Hannele Laukkanen.

Taloudenhoitajana toimii Tilitoimisto Satu Rönkkö. 

Kirjoittajapiirin vetäjiksi valittiin Anja Rusinen, varalle Hannele Laukkanen.

Tiedottajat paikallislehtiin ovat Teppo Kulmala ja Tiina Tynkkynen-Hieta.

Leikekokoelman ylläpitäjänä jatkaa Ulla Oinonen.

Todettiin, että ensi vuonna Sonetti täyttää 30 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi yhdistys julkaisee antologian, jonka suunnittelu aloitetaan jo kuluvana vuonna.

Vuosikokouksen aikaan emme arvanneet, että jo seuraava Sonetti-ilta joudutaan perumaan vakavan pandemian vuoksi. Nyt elämme epätietoisuudessa ja hämmennyksessä. Kaikkialla puhaltelevat koleat koronatuulet.

Kokoonnumme seuraavan kerran, kun viranomaiset antavat siihen luvan. Toivon, että voisimme kuitenkin toteuttaa elokuisen Sonetti-illan Ylä-Savon kotiseutumuseolla. Sinnehän voisi jo miettiä tekstejä, uusia ja entisiä. Ehkä myös joku kesäretki olisi paikallaan.

Jokainen varmaankin haluaa tuotoksiaan myös tulevaan antologiaan, joten ei liene liian aikaista tähdätä jo ensi vuoteen.

Jussi Aulis odottaa tekstejä yhdistyksen kotisivuille. Voisimmeko jakaa tuntemuksiamme tästä poikkeavasta korona-ajasta vaikkapa kotisivujen kautta?

Olettehan huomanneet, että Ruukin Tuvan kirjoittajakurssille on ilmoittautuminen menossa. Kesäkuussa nähdään, toteutuuko kurssi noiden rajoitusten vuoksi. Mutta ollaan toiveikkaita!

Iloa, valoa ja etenkin terveyttä kaikille!

Eila Pulkkinen

Kellontekijän tytär

HANNELE lAUKKANEN lUKUELÄMYS 2020

Kellontekijän tytär. The Clockmaker’s Daughter. Kate Morton. Suom. Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2018.

Australialainen kirjailija Kate Morton (s.1976) on uusi tuttavuus, jonka kohtasin etsiessäni iltalukemista kaupan pokkarihyllyltä. Mortonin tapa kietoa kummitustarinan sisälle monen vuosisadan mysteerit, ja sijoittaa ydinmiljööksi Thamesin varren pikkukylän kartano oli kiehtova, mystinen ja paikoin jännittävä. 

Kiemuraista kujaa ja halki kukkaisen kedon he juoksivat jokea kohti; oli kädessä miekka, ja salaisuuksien viitta verhonaan hohti.

Kaikki alkoi siitä, kun lontoolainen arkistonhoitaja, Elodie, löysi toimistonsa ullakolta laatikon, jonka sisällä oli paitsi sekalaisia toimistotarvikkeita, myös asianajotoimiston perustajan tallettama olkalaukku. 

Olkalaukku oli 1800-luvulta, käsin nahkasta tehty, korkealaatuista käsityötä. Laukusta löytyi nimikirjaimin varustettu musta päiväkirja, messinkinen viktoriaaniselta ajalta oleva kynäkotelo ja vihreä nahkainen asiakirja. 

Asiakirjakansion sisältö hämmästytti Elodieta. Hän oletti ilman muuta, että kansiossa on jotain papereita, testamentteja ehkä, mutta sieltäpä löytyikin siro, kämmenen kokoinen, hopeinen valokuvakehys. Kehyksessä oli naisen valokuva, nuori, pitkät hiukset nutturalla. Valokuvan nainen tuntui katsovan suoraan silmiin älykkäästi ja uhmakkaasti. Hän oli pukeutunut aikakaudestaan hieman poikkeavaan vaaleaan, puhvihihaiseen väljään asuun. Merkillepantavaa kuvassa oli myös, että nainen ei istunut sohvalla eikä lavastuskankaan edessä, kuten silloin, viktoriaaniseen aikaan oli tapana, vaan hän oli ulkona, tiheän kasvillisuuden keskellä. Valoa ei ollut kohdistettu naiseen, kasvillisuus ilmensi liikettä ja elämää. Kuvan vaikutelma oli Elodien mielestä päihdyttävä. 

Mainittakoon, että vaikka 1700-luvulla Saksassa saatiin näkyviin Camera obscuralla kuvia hopeanitraattiliuoksessa kostutetulle paperille ja nahalle, ne eivät jääneet pysyviksi.  Vasta vuonna 1839 Ranskan tiedeakatemia osti Louis Daguerrelta oikeudet daguerrotypiaan ja vapautti näin valokuvauksen koko maailman käyttöön. Mortonin teoksessa esiintyvät kuvataiteilijat närkästyivät valokuvauksen tuomasta helppoudesta tallentaa aikalaiskuvia, koska useimmat heistä elättivät itseään ja perhettään muotokuvia maalaamalla.
Rakkaustarinana alku on lupaava: Kahden sivun välistä luiskahti esiin jostain muualta irti repäisty paperinpala, jonka poikki kiiti yksi ainoa rivi. Rakastan häntä, rakastan häntä… Jos en saa häntä omakseni, tulen varmasti hulluksi, sillä kun en ole hänen seurassaan, pelkään…
Mortonin teoksessa on hengästyttävä määrä ihmisiä ja tapahtumia eri vuosisadoilta. Aluksi lukijasta tuntuukin, ettei paikoissa ja tapahtumissa tahdo pysyä mukana. Poukkoilu myös eri ympäristöihin useasti aiheutti sen, että kirjaa piti selata taaksepäin ja muistutella mieleen, missä oltiin menossa ja kuka olikaan nyt puhevuorossa.
Pidin silti Mortonin tavasta marssittaa kertojia esiin luvuittain. Erityisesti pidin kartanon kummituksesta, joka alkoi vähitellen kuljettaa tarinaa mielensä mukaisesti. Parasta teoksessa oli viimeisten lukujen tarinointi. Vasta silloin selvisi pääkertojan henkilöys ja se, mitä hänelle eräänä kesäisenä yönä vuonna 1862 tapahtui. Tarinan loppu toi lukijan eteen monenlaisia tunteita. Elodien henkilökohtaisen elämän myllerrykset taisivat saada onnellisen lopun. Myös kummitus ja hänen ympärillään olleet ihmiset pääsivät ehkä viimeinkin rauhaan arvoitusten selvittyä.
Sanon ehkä, sillä: Sen tiedän varmasti, että olen täällä, kun he palaavat. Olen täällä vielä silloinkin, kun he ovat lähteneet ja seuraavat vieraani saapuvat.

Mortonin muita suomennettuja teoksia:
Paluu Rivertoniin, 2012 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen, ilmestyy uudelleen Otavan kustantamana 2019
(House at Riverton, 2006)
Hylätty puutarha, 2014 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen
(The forgotten garden, 2008)
Kaukaiset hetket, 2015 Bazar , suom. Natasha Vilokkinen
(The distant hours, 2010)
Salaisuuden kantaja, 2016 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen
(The secret keeper, 2012)
Talo järven rannalla, 2017 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen
(The lake house, 2015)

uusi hallitus

KIrjoittajayhdistys Sonetti ry:n hallituksen järjestäytymiskokouksessa valittiin hallituksen jäsenet. puheenjohtaja Eila Pulkkinen. varapuh. johtaja Lassi Rönkkö, sihteeri Hannele Laukkanen.Muut jäsenet Jussi Aulis, Tuomo Partanen, Teppo Kulmala,Tiina Tynkkynen-Hieta. Rahastonoitajana edelleen Satu Rönkkö.