Tiistai-iltana tapasimme jälleen kirjoitettujen tekstien ja railakkaan keskustelun merkeissä. Saimme yhdistykseemme uuden jäsenen, iloisen ja virkeän runoilevan Tiinan!
Teksteistä: illan pääaihe Eräänä iltana uusi rätinä oli saanut ryhmän pakinoitsijat Leon ja Martin pohtimaan mahdollisen rätinän aiheuttajaa ja merkitystä elämälle. Leon rätinä kesämökillä korjautui, kun hän hankki sinne elektronisen vekottimen— nimittäin hiiret pysyivät sen jälkeen pois rätisemästä. Martin teksti koetti etsiä rätinälle monenlaisia merkityksiä niin ajankulusta kuin suurista tapahtumista, joita silloin tällöin leimahtelee.
Paula Pyykönen toi oman tekstinsä aiheesta Pöytä, joka oli joitakin viikkoja sitten esillä.
Marja Hynynen-Niskanen luki herkän runonsa, samoin uusi jäsen Tiina Rask. Runoilua yleensäkin ruodittiin vilkkaassa keskustelussa. Todettiin yhdessä vilkkaan keskustelun lopuksi, että jokaisella on oma mielipiteensä runoista ja runojen muodoista. Ja jokainen saa pitää oman mielipiteensä.
Lisäksi Lauri Niiranen oli heltynyt kirjoittamaan muistoja omasta poismenneestä äidistä ja äidin elämästä. Samalla herkkyys- ja muistelulinjalla jatkoi Jani, jonka mummo on sairaalassa. Janille mummo on ollut tärkeä, ja niinpä hänen lukemastaan runosta välittyi hyvät muistot lapsuuden aikoihin.
Hannele jatkoi samalla opiskelulinjalla kuin viimeksi, ja toi iltaan editointiharjoituksensa sekä kertoili, mitä uutta on oppinut kuluvan verkkokurssin aikana. Tekstin voit lukea tekstigalleriasta.
