Ilta lähti mukavasti käyntiin hanuristien soittamalla tanssimusiikilla. Parikymmentä kirjoittamisesta kiinnostunutta henkilöä kokoontui kuuntelemaan soittoa sekä sonettilaisten kirjoittamia mukavia muisteluksia elämän varrelta.
Ihan alkuun saatiin kuulla museoamanuenssi Ilkka Peunan puheenvuoro. Hän kertoi museon uusista vaiheista, esimerkiksi siitä, kuinka museotoimintaa on tehty yhdessä Juhani Ahon museon kanssa jo pian neljän vuoden ajan ja se on sujunut mallikkaasti.
Kotiseutumuseossa on tällä hetkellä talonpoikaiselämän perusnäyttely. Sitä on tarkoitus uudistaa ja tehdä esineiden lisäksi digitaalista sisältöä. Hankkeessa, jossa tutkitaan Ylä-Savon asutusta ja sen muotoutumista, on mukana Jyväskylän Yliopisto.
Sonetin konkarijäsen Martti Heikkinen kertoi nuoruusmuistoja savottareissuilta. Kertomus polveili sodanaikaisissa ja sen jälkeisissä savotoissa, joissa hän oli mukana sekä isänsä kanssa että nuoreksi vartuttuaan kaikenlaisissa savottaporukoissa. Martti luki myös teoksestaan Pitkä tie ( 2014) runon Nauta-aikaa. Runon voit lukea tekstigalleriasta.
Niirasen Lauri lausui runon Kaste. Koskettava runo kertoi erään pikkutytön ristiäisistä.
Sonetin entinen ahkera kävijä ja nykyisin ”ulkojäsen” Anja Rusinen oli lähettänyt Ulla Oinosen kautta kaikille illan osanottajille terveisiä kirjeen muodossa. Kirjeessä Anja muisteli lapsena tehtyä Iisalmen reissua. Reissun pääasia oli tosin särkyneen käden näyttäminen lääkärille, mutta samalla hän näki pikkutytön silmin” pitkiä katuja ja korkeita taloja, joissa oli paljon ikkunoita”.
Ennen kahvitaukoa illassa esiintyi Lassi Rönkkö omine muisteluksineen 60-luvun pääkaupunkiin lähtemisestä ja sieltä takaisin tulemisesta eräänä juhannuksena. Tulomatkaan mahtui junan ja linja-auton odottelua, mutta entiseen kotiin silti kauniina juhannusyönä päästiin. Viljo Heikkinen pohtinut tuttuun tapaansa tieteellisesti, tällä kertaa määritelmää valosta, avaruudesta ja elämästä jossain muualla kuin maapallolla. Määritelmä ”on sitä maailmaa tuollakin päin” kiteyttänee parhaiten Viljon kertomuksen.
Pullakahvien jälkeen kuunneltiin lisää hanurimusiikkia ja luettiin loput kirjoitukset. Sirkka Kainulaisella oli haikean kuuloinen kertomus ensirakkaudesta ja sen katkerasta lopusta. Tarinan nimi oli Punaiset puuhelmet.
Ulla Oinonen väitti lyhyessä kirjoittamassaan tarinassa kuinka voikukat loistavat määrättömästi noin seitsemänkymmenen vuoden välein, nimittäin vuonna 1952 on Ullan muistin mukaan ollut yhtä keltaiset voikukkapellot kuin tänä vuonna 2022.
Eila Pulkkisen tarina käsitteli Manta-muoria ja hänen kanojaan sekä munien myymistä. Esitysten lopuksi Puheenjohtaja Teemu Oinonen kertoi tarinan Olli opissa. Ollikin sai kuin saikin ajokortin uudistettua, vaikka ei ihan kaikkia asioita muistanut.
Illan lopuksi pidettiin arpajaiset. Ensiksi arvottiin Sirkan leipoma maustekakku. Kakun voitti Anneli Laukkanen. Myös muita arpajaispalkintoja oli runsain mitoin, kirjoja, tuoreita vadelmia, pannun alusia…
Illasta jäi mukava olo varmaan kaikille osallistujille!
