Vielä sinnitteli viikonloppuna neitoperhonen yhtä sinnikkäästi kukkivien pikkuneilikoiden ympärillä. Talvi on jo nurkan takana, ja kylminä päivinä onkin mukava kahvitella ystävien kanssa ja yksin. Kahvihetket olivatkin useammalla kirjoittajapiiriin osallistuneella mielessä tiistai-iltana. Martti tosin kertoi tyypilliseen tapaansa laveasti, kuinka kahvi oli vaihtunut miehuusiässä teehen ja välillä jopa päivittäin pullolliseen kaljaa. Kalja oli tosin jäänyt pois, kun hän huomasi vyönsä kiristävän liikaa vatsan kohdalta.
Lassi kertoi elävän muistonsa kyläläisten vieraanvaraisuudesta ennen vanhaan, kylättelystä yleensä useammassakin talossa yhden päivän aikana ja kahvitarjoiluista. Tätä jaloa juomaa tarjottiin niin monessa kyläpaikassa, että viimeisessä oli jo pakko kieltäytyä.
Veikon syväluotaus kahvin keittoon, kahvitteluun ja kahvin tärkeyteen virkistävänä juomana oli mukava kuunnella.
Viljon tarina ”Hengen viljelyä” yhteiskunnallisista aiheista oli niin ikään syväluotaava ja ajatuksia herättävä. Ehkä tähän samaan kategoriaan kuuluu Laurin kertomus kunnallisen verkoston laajenemisesta Iisalmen Tervakankaalle ja siitä, miten asukkaat joutuvat maksamaan maltaita tästä pulmallisesta putkesta. Kirjoitus saadaan varmaankin lukea Iisalmen Sanomien mielipidepalstalta jonain päivänä.
Murteet ovat olleet osa tärkeistä puheenaiheista kirjoittajapiirissä, niin nytkin. Teemun kertomus savon hersyvällä murteella kerrottuna sai aikaan vilkkaan sananvaihdon siitä, miten savolaisia sanoja olisi syytä kirjoittaa, miten niitä kirjoitetaan ja mikä kuulostaa korvissa ”oekeelta” savon murteelta. Kuopion piässä kirjotettaan joka sanan perrään j, tulj ja mänj jne. Siitä temppuilusta ee tiällä Ylä-Savossa paljo perusteta.
Leon kolmirivinen runo lähteestä oli romanttinen, symbolinen ja monimerkityksinen. Runo löytyy tekstigalleriasta.
Sirkka oli kirjoittanut pitkän tarinan Sormus, joka kertoi Sallasta ja Sallan elämästä maatilalla pikkutyttöjen kanssa. Mies ei halunnut naimisiin, mutta poika piti taloon silti saada. Kertomuksen edetessä mies osoittautui huikentelevaiseksi ja suhteen rikkojaksi, lopputulemana olikin kaksi poikaa, toinen avoliitossa syntynyt ja toinen ulkopuolisessa suhteessa. Sallan kihlasormus joutikin lantakouruun. Tähän raakaan todellisuuteen kertomus loppui. Liekö Salla laittanut hanskat naulaan ja lähtenyt talosta, jossa teki raskasta maataloustyötä vuosikausia?
Hannelen tarina kertoi Näkymättömästä Kalesta. Kertomuksen tarkoituksena oli herättää keskustelua niistä kanssaihmisistämme, jotka eivät itsestään melua pidä ja ovat jopa niin hiljaisia, että oma äitikään ei aina heitä muista. Kirjoituksen saa lukea Hannele Laukkasen blogista. https://hannelelaukkanen.blogspot.com/ (tai googleta Hannele Laukkanen blogi sekä kaiva tekstit kohdasta LISÄÄ… ja sieltä kirjoitelmia-otsikon alta löytyvät uudet ja vanhat kirjoitukset)
PS. Kirjakantti-etkot tulossa Iisalmen kirjastoon 17.11. klo 18.00. Mukana mm. Sonetin kuulumiset. Seuraa ilmoittelua!