Iloinen kymmenpäinen joukko istahti kirjoitustensa ja kahvikupin ääreen työväentalon kahviossa tiistai-iltana. Monista illalle annetuista aiheista valikoitui kuitenkin tavalla tai toisella pääaihe: yhteinen elämä.
Leon huumorintajuinen ja yltiöpositiivinen kertomus kahden ihmisen välisestä elämästä ja nykyisestä elämänmenosta aiheutti mukavaa sananvaihtoa. Pariskunnalla oli kaikki hyvin, koronarokotukset oli otettu, politikointia oli harrastettu. Toinen toisensa arvostaminen oli huipussaan, oli yhteisiä menoja mutta tilaa annettiin myös toiselle. Kaikki oli hyvin, kuten mansikat ja metsät. Ehkä tarinassa piili sarkastisuuden siemen…Tämän jutun voit lukea tekstigalleriasta.
Lassi kertoi yhteisestä elämästä ja ennen kaikkea sen miinuspuolista kerrostalossa, jossa yhden asukkaan monet tavarat kellarissa ja pihassa alkoivat haitata muita eläjiä.
Janin kertomus nuorenparin yhteisen elämän katkeamisesta ennen sen alkua auto-onnettomuuteen oli koskettava ja kipeä. Vaikka tarina ei ollut kirjoittajan mukaan tosi, niin kuitenkin kuulijoiden mielessä risteilivät nuorten ja miksei vanhempienkin ihmisten kolarit ja hengenmenot liikenteessä. Mutta ennen kaikkea kertomus pysähdytti miettimään, miksi toisen elämä jatkuu vauvasta vanhuuteen, toisen katkeaa yhtäkkiä, kesken tulevaisuuden suunnitelmien?
Kalevi oli siirtynyt nykyiseen koulumaailmaan kertoen siellä tapahtuneesta tappelusta, kännyköiden käytöstä ja jopa pornosivuilla käymisestä. Kirjoittaja sanoi, että siirtyi itselle tuntemattomalle alueelle kirjoituksessaan. Mutta löytyihän sieltä kuulijoidenkin omiin koulukokemuksiin peilaten monia yhtymäkohtia, vaikka meidän aikaan ei kännyköistä tiedetty mitään.
Laurin ja Martin kirjoitukset henkivät vahvaa historiaa. Tavoilleen uskollisena Lauri ruoti ennen maailmansotaa tapahtuneita olympialaisia ja Hitlerin edesottamuksia. Martti oli käynyt lauantaina vanhaa tuttuaan Juha Hurmetta tapaamassa kulttuurikeskuksella ja kertoi, kuinka oli ollut Juhan kanssa monilla kirjoituskursseilla yhdessä. Hän luki meille myös kirjeen, jonka oli ystävälleen tilaisuuden lopuksi jättänyt.
Yhteiseen elämään liittyi myös Pöytä, josta Sirkka oli kirjoittanut. Suuri tuvan pöytä oli kokenut ruokailut, leipomiset ja juttelut sen ääressä monen vuosikymmenen ajalta. Tarina oli hauska, siinä oli historiaa, mutta myös elämän jatkumista, sillä kunnollinen puusta valmistettu huonekalu kestää aikaansa lukuisten sukupolvien ajan. On muuten edelleen käytössä.
Hannele toi ryhmään opiskelukirjoituksensa, jonka näkökulmasta juteltiin vilkkaasti. Kertomus on työstettävänä ja niinpä Hannele saikin monta hyvää vinkkiä, kuinka tekstin loppua voisi muuttaa paremmaksi.
Illan lopuksi Kalevi antoi tekstin ”Matkakuva” julkaistavaksi. Siitä ei puhuttu, eikä sitä luettu illassa, mutta onhan siinäkin yhteinen elämä näkyvissä, lukekaapa tekstigalleriasta!
