Punaruskeasta puuarkusta löytyy uusi luku Sonettiin

Kirjoittajayhdistys Sonetti ry:n 30-vuotisjuhlakirjan julkistustilaisuus 9.3.2022 oli itsessään yksi kohokohta yhdistyksen historiassa. Vaikka yleisöä olisi voinut olla hieman enemmän, tarjosi ilta itsessään monenlaisia ilonaiheita.

Oli ensinnä virkistys ja ikään kuin kuvaannollinen enne, että tilaisuuteen osallistuivat myös 12- ja 14-vuotiaat Fiia ja Elle Vuontisjärvi. Eturivin paikoilla he kuuntelivat tarkasti, myönteisesti eläytyen ja pitkästymättä sonettilaisten puheita ja lukuesityksiä.

Fiia ja Elle ovat yhdistyksen puheenjohtajuuden tänä vuonna jättäneen Eila Pulkkisen lapsenlapsia. Jälkeenpäin he mainitsivat tykänneensä erityisesti Teemu Oinosen persoonallisesta tavasta esitellä yhdistyksen historiaa sekä myös Teemun mainiosta tarinasta, jonka tämä luki antologian sivuilta.

Martti Heikkinen, Sonetin seniori, lausui Iisalmen kaupunginkirjastossa pidetyssä tapahtumassa proosarunonomaisen ja Martille tyylilliseen tapaan soitannollisen Viuluni-tekstin. Illan muistettaviin hetkiin kuului samoin Sonetin Marttia muistava lahja. Riitta Vanninen ojensi hänelle kehystetyn, Kalevi Laukkasen ottaman valokuvan, jossa Martti ja hänen tuonpuoleisiin siirtynyt rakas Anjansa ovat yhdessä. Lahja liikutti Martin kyyneliin.

Antologian nimitekstin Punaruskea puuarkku esitti sen kirjoittaja Eila Pulkkinen. Mainio tarina nuoruuden päiväkirjoista kuvastaa hyvin kirjoittamissytykkeen ja elämänkipinän yhteyksiä. Eilan esitys heijasti Sonetin luonnetta muistojen ja nykypäivän välistä siltaa vaeltavana ryhmänä, jonka kynistä, kuten julkistamistilaisuus osoitti, liekehtii hyvin monenlaisia tekstejä.

Kaupunginkirjaston striimaama tapahtuma juontoineen ja esiintymisineen toi samalla julki, kuinka antologian johdanto-otsikko Yhteen tupaan ilmentää sonettilaisten henkeä ja pyrkimyksiä. Kirjaston Laine-tilassa pidetyssä tilaisuudessakin oli aistittavissa se pienen piirin suuri yhteenkuuluvuus, kodikkuus ja merkitys, joka Sonetin kokoontumisille on ominaista. Se merkitsee inhimillistä vastavoimaa maailman kovalle uutismateriaalille, epäkohdille, järkytyksille, kulkutaudille ja nyt erityisesti käsittämättömälle sodalle Ukrainassa.

Yhtenä otoksena ilmapiiristä luin juontajana Väiski Marinin, Sonetin uskollisista uskollisimman, muutama vuosi sitten joukostamme poistuneen kirjoittajan juhlakokoelmaan valitun Hiljainen lauluni -runon.

Sonetin todettiin yhä vaikuttavan omalla hiljaisella, mutta inspiroivalla ”laulullaan” seudun kirjoittamis- ja lukemisharrastuksen hyväksi, rakennukseksi ja lohduksi.

Lohdun sanoilta vaikeassa maailmantilassa tuntuivat monet illan aikana kuullut kirjoittajien itsensä esittämät tekstit. Jussi Auliksen Onnellinen päivä kuului niistä liikuttavimpiin.

äidin sylissä,

väliin isän

turvallinen keinunta

läpi raastavan todellisuuden

suojaava syli

kun etulinjan äänet eivät vielä pauhu

pehmyt käsi silittää päätä

se turvaa luodeilta, niiden ääniltä

laulava hyrinä peittää alleen tykin jylinän

onnellinen päivä

onnellinen päivä

Eräänlaista uutta aamua, uudestisyntymää ja jatkuvuutta kuvastavana kuultiin mm. Tiina Tynkkysen Aamu-runo. Sen keskivaiheilla on säkeistö:

Haluaisin näyttää sinulle maisemani. Myös järven lokki on valpas,

vaikka nukkuu välillä kivellä kesäunet.

Sonetti katsoo kesällä unia ja valvoo löytäen muistoja ja elämyksiä, joista kirjoittaa ja keskustella, unistakin. Toiminta ei keskeydy edes kesäkuukasien ajaksi. Kaikkiaan kirjanjulkistamisen ilta välitti yleisölle – ystävyyden hengessä, uusia jäseniä kutsuen ja kenties kuin Sonettia hieman nuorentaen – yhdistyksen keskeisiä tavoitteita. Riitta Vanninen runoilee kirjamme aluksi:

Kun opimme kirjaimet,

en osannut aavistaa,

miten hyvä on kirjoittaa.

Kirjainmerkkejä siellä ja tuolla.

Neuvoja sieltä ja tuolta.

Hyviä kohtaamisia

kaiken aikaa.

Yhä vaan elämäni

kirjaa kirjoitan  

Toimittaja Pirjo Nenola kirjoitti kauniisti ja osaavasti tapahtuman sisällöt yhteen kooten tilaisuudestamme Iisalmen Sanomissa 17.3. Jo aikaisemmin hän oli esitellyt kokoelmaa ja Sonettia jutussaan 27.1. Molemmat kirjoitukset kuvineen saivat IS:ssa huomattavan palstatilan ja näyttävyyden.

Jonkinlaiselta taitekohdalta 30-vuotistapahtuma vaikutti. Sonetin uutta luova henki ei ainakaan ole karannut minnekään.

Teppo Kulmala