Tämä hurmaava teos valloitti helmikuun iltalukuhetkeni. Teoksessa kirjakauppias Jean Perdu pitää kirja-apteekkia Pariisissa Seinen rannan laiturissa vanhassa proomussa. Proomun hän oli ristinyt Luluksi. Kaikkihan tiedämme, että tavallisessa apteekissa myydään lääkkeitä, pillereitä, voiteita ja laastareita erilaisiin sairauksiin ja kolotuksiin. Perdu myi omassa apteekissaan kirjoja sairauksiin, joita nimitetään sanoilla hylätty, yksinäisyys tai epätoivoinen rakkaus.
Kauppias oli erikoistunut kuuntelemaan asiakkaan tunteita niin, että hän joko pystyi suoralta kädeltä suosittelemaan ”tautiin” jotain kirjaa tai kieltämään asiakasta ostamaan väärää kirjaa. Väärät kirjat saattoivat aiheuttaa asiakkaalle ehkä lisää masennusta tai muuta tunne-elämän häiriötä.
Mutta kukaan ei tiennyt, miten epätoivoinen kauppiaan oma tunne-elämä oli. Kirjan syntyhetkellä hän oli täyttänyt viisikymmentä vuotta. Näistä vuosista kaksikymmentä viimeisintä hän oli vaalinut omaa salaisuuttaan, rakkautta, joka oli päättynyt toisin kuin hän luuli. Tuska, jota hän tunsi, saavutti eräänä päivänä lakipisteensä. Niinpä hän riuhtoi Lulun irti laiturista ja lähti seilaamaan Seineä eteenpäin mukanaan kaksi kulkukissaa, Kafka ja Lindgren, sekä eräs masentunut esikoiskirjailija, jonka maallinen omaisuus kännyköineen ja pankkikortteineen putosi jokeen.
Matkan aikana hän löysi uusia tuttavia, joista tuli ystäviä. Ihmisiä, jotka opettivat häntä elämään uudestaan ja vihdoin hän myönsi itselleen, että oli rakastanut jotain, jota ei enää ollut olemassa. Hän ihastui Ranskan maaseutuun, laventelipeltoihin, vehreisiin niittyihin, ihmisiin, jotka valmistivat maailman ihaninta ruokaa ja juomaa. Jo ennen matkaa hän oli tavannut uuden rakkautensa, Catherinen, jolle hän matkoiltaan kirjoitti ja viimein uskalsi tunnustaa tunteensa.
Teoksen paras opetus on yksinkertainen elämänfilosofia, jonka mukaan elämiseen tarvitaan vain kunnon yöunet, hyvää ruokaa ja ympärille tarpeeksi ystävällisiä ja ymmärtäviä kanssakulkijoita sekä rakkautta, paljon rakkautta.
Kaikki on tallella. Yhteiset hetkemme ovat katoamattomia, kuolemattomia. Eikä elämä koskaan lopu.
Saksalaisen Nina Georgen ranskalainen rakkaustarina on ollut bestseller monessa maassa. Saksassa se pysyi 10 viikkoa myyntilistojen kärjessä.
– Hannele Laukkanen