On entinen aika nostalgiaa,
sitä lehmät muistella saa.
Ei nouse tarhoista savut,
ripsu koivun oksat tai havut.
Kädet lämpöiset tissejä koita,
eikä kirnuta edes voita.
Oli lehmillä ennen suurin onni,
kun kylästä löytyi Uljas sonni.
Ei valunut nautojen tunteet hiekkaan,
ne onnessaan lankesi Uljaan miekkaan.
Eikä sonnia vaivannut tunteet maiset,
meni vanhat, nuoret ja sukulaiset.
Silloin sonni, tuo Auervaara vain jaksoi,
siitä lystistä mansikit, muurikit, maksoi.
Nyt lehmiltä menneet ilot maiset,
hoitaa siemennykset miehet tai naiset.
Vaan sonnin elämä on nyt ankeaa,
kun tyytyä saa vain-Barbaraan!
