Sonetti, vertaansa vailla,
tietää jokainen, ken siellä kirjoittaa.
Ei vastaavia ole näillä mailla,
sen uskaltanen tässä tunnustaa.
On siihen hyväksytty jäsenet monet.
Se aukaissut on hankalatkin ovet.
Nyt yhä vuosikymmenten takaa,
Se uutta voimaa nuoremmille jakaa.
Kun joku kuihtuvan sen kuvitella vois,
yhä nuoremmat alkaa kirjoittaa.
Vanhemmat väistyy vähitellen pois,
joukkoon tulee uutta, parempaa.
Niin vaihtui vuosisata, vuosituhatkin,
osa jäsenistä häipyi avaruuteen.
Nyt kirjoittaa jo heidän lapsetkin.
Sonetti elää, kulkee aikaan uuteen.
Martti Heikkinen 6.6.2019