Sonetin kirjoittajat kokoontuivat toukokuun viimeisenä päivänä kahvittelemaan ja lukemaan kirjoituksiaan.
Hannele kertoi juuri julkaistusta tietokirjastaan Lattia notkuu ja haetari soe! Tanssimisen ilo ja hurjuus, sen aineiston etsimisestä, haastatteluista ja haastavasta asioiden penkomisesta koronapandemian aikana. Lopuksi hän luki kirjasta alkuluvun, joka käsitteli viimeistä tanssi-iltaa Runnin kylpylässä juuri ennen pandemian rantautumista Suomeen keväällä 2020.
Pääaihe Puolustussota oli innoittanut miehiä pohtimaan sekä meidän suomalaisten menneitä sotia että yleisesti sotimista maailmalla.
Leon mielestä nykyinen sotiminen on myös mediapeliä, jossa päivitetään niin omaa kuin vastapuolen menestystä ja menetyksiä. Mielenkiintoisia olivat myös sotapropagandakeskusteluun Leon tuomat suomalaiset termit: ujuttaminen= mieleen tuomista tai paremminkin iskostamista eli aivopesua, puolustussota = aatteen saattelemista ja rankkaa juonittelua. Yleisestikin puhuttiin suomalaisten sotaretkestä ja siitä, miten talvisota oli kaikkien mielestä puolustussota, mutta jatkosota toi mieleen ennemminkin hyökkäyssodan. Ja tulokset tästä sotaretkestä me kaikki tiedämme.
Martti oli myös kirjoittanut omia muistojaan sota-aikojen lapsena.
Lassi puolestaan kummasteli sitä, kuinka suomen kielessä, niin puheessa kuin kirjoituksissa, käytetään niin paljon vieraskielistä eli englanninkielistä sanastoa. Ja kiroilua, sitä kuulee ja lukee ihan liikaa.
Teemu oli kaivanut albumistaan vanhan kuvan omasta suvustaan ja kertoi kuvassa esiintyvien ihmisten elämästä.
