Sakeaa lumituiskua uhmaten oli viisi reipasta jäsentä saapunut kirjoittajailtaan.Lumituisku toimikin oivana keskustelun heruttajana, sillä eipä sitä entisinä aikoina ollut paljon kengissäkään kehumista kun paksussa lumihangessa kouluun piti kahlata. Mutta hyvin kuitenkin pärjättiin!
Martti avasi tapansa mukaan illan varsinaisen kirjallisen annin. Kuka osaisi kirjoittaa täydellisen sonetin? Tietenkään emme löytäneet tähän visaiseen kysymykseen hyvää vastausta, vaikka Kalevi toki valotti runouden eri puolia usealta kantilta.
Lassi palautti meidät runouden ihmeellisestä maailmasta arjen realismiin pohtimalla tekstissään perusteellisesti ja suorasukaisesti rokotteista kieltäytyjien motiiveja.Kalevi komppasi Lassia, ja siksi halusikin otattaa kuvan maski päässään. Samaa tärkeää asiaa tämä kaikki: epidemian torjuntaa.
Jani siirsi meidät tunnelmasta toiseen lukemalla kauniin tekstin ihastuksesta. Siinä oli sitä jotakin, ujoutta, toivoa ja paikallisuuttakin.
Illan loppupuolella Jani nappasi hassuttelevan kuvan Martista ja Eilasta. Kuvaan haluttiin myös työväentalon ehtoisa Aira- emäntä kiitoksena monista makeista pullakahveista.
Martti ja Eila
Lassi, Aira ja Martti alemmassa kuvassa
Lähtiessämme toivottelimme ihan jokaiselle mukavaa joulun odotusta. Seuraavan kerran kirjoittajailta on ensi vuoden puolella.
