Ensimmäinen runo
Heitin ankkurisi minuun
vedit minut pois nykyhetkeen
olit läsnä.
Hengitän sinua
näen sinut paljaana
silti haluan kulkea
samaan suuntaan
nauraa samalle jutulle.
Etkö näe: elän.
Elätkö sinä?
Toinen runo
Olet lähellä
kuitenkin niin kaukana
näen sinut
mutten kuitenkaan kokonaan.
Olen kaivannut sinua
läpi elämän
olen odottanut että vihdoin olisit isäni.
Monta vuotta pimeää
ahdistusta
kaipausta
tuskaakin.
Kiitos
että olet olemassa.
Kävelläänkö yhdessä rantaan
katsotaan miten tuulenvire
saa aikaan järven pinnassa
kauniita pieniä laineita.
