Jäsenten tekstejä:
Kiire
Heti ensimmäisen nyppylän jälkeen huitoo kaksi sinistä miestä punaisen lätkän kanssa ja viittoilevat voimakkaasti, että paikka on tuossa levikkeellä. Onhan niitä toteltava, kun ne niin tosissaan vilkuttelevat. Ja työntävät tulppaa heti suuhun.
Yritän jossain välissä selvittää, miten tavaton kiire minulla on kaupunkiin.
He rupeavat kiinnostumaan enemmän minun autovanhuksesta kuin minusta. He kiertävät ympäri, koputtelevat peltejä ja potkivat renkaita. Ne eivät uskalla puhua minulle mitään. Harmittaa jo niin tuskasesti. Niinpä sanon kovaan ääneen, että minulla olisi oikeasti kiire, mutta ne vaan jatkavat touhuamista auton ympärillä mykkänä kuin laho kanto.
— Onkos papereita? kysyy ensimmäinen sinipukuisista.
— Onks ajokorttia? kysyy toinen pommittaja.
— Onhan niitä, mut kotona. —Siks toiseks minulla olis turkasen kiire kaupunkiin runoja rustaamaan ja pitäis vielä hakee toinenkin vestelijä matkanvarrelta.
— Täh?
Kumpikin tuijottaa minua pitkään ja sitten autoa, kääntävät päänsä ja työntävät paperit salkkuunsa ja toinen heistä tokaisee omituisella äänellä: — Hyvää matkaa!
Anja Rusinen
Luontohavaintoluettelo
Aurinko karkasi
harmaantuneen syksyn sylistä
ja pompottelee sanoja
mielen pihamaalla
Säteet naaraa sanapiiloja
eivät siivilöi löydöksiään,
vaan kiertävät niihin valopalloiksi
ja sädehoitavat hämärän kasvannaisia
Paula Pyykkönen
23.10.2019
USKO
paperiruudussa kirjain
Y
rankipuu
yösumussa yksin
T
kaakinpuu ristinpuu
rannankivi seitakivi
Kalevi Laukkanen
Sanoja sävelin
Riitta Vannisen toisenkin laulun sävelet Sepolta ja laulu Helenalta, löytyy You Tubesta
Martti Heikkisen runo Toiveita, sävellys Seppo Venäläinen, laulu Tarja Anneli, You Tube
Martti Heikkisen laulu Valssi sinulle (Soittajan tie) löytyy You Tubesta
Riitta Vannisen laulun Ikuisesti sinun alkuosan nuotit seuraavana, linkki kuunteluun nuottien alapuolella.
Laulun voi kuunnella You Tubesta
KIRJOITTAJIEN SONETTI
Sonetti, vertaansa vailla,
tietää jokainen, ken siellä kirjoittaa.
Ei vastaavia ole näillä mailla,
sen uskaltanen tässä tunnustaa.
On siihen hyväksytty jäsenet monet.
Se aukaissut on hankalatkin ovet.
Nyt yhä vuosikymmenten takaa,
Se uutta voimaa nuoremmille jakaa.
Kun joku kuihtuvan sen kuvitella vois,
yhä nuoremmat alkaa kirjoittaa.
Vanhemmat väistyy vähitellen pois,
joukkoon tulee uutta, parempaa.
Niin vaihtui vuosisata, vuosituhatkin,
osa jäsenistä häipyi avaruuteen.
Nyt kirjoittaa jo heidän lapsetkin.
Sonetti elää, kulkee aikaan uuteen.
Martti Heikkinen 6.6.2019
14 SÄETTÄ
Tulin, näin ja kuulin nimen,
koukkuun jäin tuon hirtehisen.
Itsekseni ajattelin, vähän runon riipustusta.
Mietiskelin, uskottelin, onko ilo vaiko tuska,
sanat paperille laittaa,
kenties lemmen peistä taittaa.
Aiheet päässä pyörii, kiertää,
niin kuin kivi jalkaa hiertää.
Heti alkuun tämä heppu,
huomas’ ettei tyhjä reppu
hartioita paljon paina,
näinhän se on ollut aina.
Koukkuun jäin en tiedä miksi,
kuulin nimen Sonetiksi.
Martti Heikkinen