Sonetti

KIRJASTO

klo 15-21 e-aineistojen opastusta ja arvonta!

Lasten ja nuorten osasto (satusoppi)
klo 16 Muskarituokio Laura Bergman-Vatasen kanssa, yhteistyössä Ylä-Savon musiikkiopisto.
klo 17 Lukukoirat meet & greet, pelailua lukukuoirien kanssa
klo 15-16 ja klo 17-18 Kasvomaalausta (musiikkiosasto)

Monitoimitila Laine (kirjaston yläkerta)
klo 17.30 Kirjailijavieraana Hannele Laukkanen
klo 18.45 Kesälukuhaasteen palkintojen arvonta
klo 19.00 Kirjailijavieraana Eppu Nuotio, haastattelijana Marjatta Miettinen

Kirjaston portaikkonäyttely
Sirpa Kauppisen maalauksia

Kirjaston yläkerran näyttelytila
Annika Seppäsen akryylimaalauksia : Florealia

Ilta lähti mukavasti käyntiin hanuristien soittamalla tanssimusiikilla. Parikymmentä kirjoittamisesta kiinnostunutta henkilöä kokoontui kuuntelemaan soittoa sekä sonettilaisten kirjoittamia mukavia muisteluksia elämän varrelta.

Ihan alkuun saatiin kuulla museoamanuenssi Ilkka Peunan puheenvuoro. Hän kertoi museon uusista vaiheista, esimerkiksi siitä, kuinka museotoimintaa on tehty yhdessä Juhani Ahon museon kanssa jo pian neljän vuoden ajan ja se on sujunut mallikkaasti.

Kotiseutumuseossa on tällä hetkellä talonpoikaiselämän perusnäyttely. Sitä on tarkoitus uudistaa ja tehdä esineiden lisäksi digitaalista sisältöä. Hankkeessa, jossa tutkitaan Ylä-Savon asutusta ja sen muotoutumista, on mukana Jyväskylän Yliopisto.

Sonetin konkarijäsen Martti Heikkinen kertoi nuoruusmuistoja savottareissuilta. Kertomus polveili sodanaikaisissa ja sen jälkeisissä savotoissa, joissa hän oli mukana sekä isänsä kanssa että nuoreksi vartuttuaan kaikenlaisissa savottaporukoissa. Martti luki myös teoksestaan Pitkä tie ( 2014) runon Nauta-aikaa. Runon voit lukea tekstigalleriasta.

Niirasen Lauri lausui runon Kaste. Koskettava runo kertoi erään pikkutytön ristiäisistä.

Sonetin entinen ahkera kävijä ja nykyisin ”ulkojäsen” Anja Rusinen oli lähettänyt Ulla Oinosen kautta kaikille illan osanottajille terveisiä kirjeen muodossa. Kirjeessä Anja muisteli lapsena tehtyä Iisalmen reissua. Reissun pääasia oli tosin särkyneen käden näyttäminen lääkärille, mutta samalla hän näki pikkutytön silmin” pitkiä katuja ja korkeita taloja, joissa oli paljon ikkunoita”.

Ennen kahvitaukoa illassa esiintyi Lassi Rönkkö omine muisteluksineen 60-luvun pääkaupunkiin lähtemisestä ja sieltä takaisin tulemisesta eräänä juhannuksena. Tulomatkaan mahtui junan ja linja-auton odottelua, mutta entiseen kotiin silti kauniina juhannusyönä päästiin. Viljo Heikkinen pohtinut tuttuun tapaansa tieteellisesti, tällä kertaa määritelmää valosta, avaruudesta ja elämästä jossain muualla kuin maapallolla. Määritelmä ”on sitä maailmaa tuollakin päin” kiteyttänee parhaiten Viljon kertomuksen.

Pullakahvien jälkeen kuunneltiin lisää hanurimusiikkia ja luettiin loput kirjoitukset. Sirkka Kainulaisella oli haikean kuuloinen kertomus ensirakkaudesta ja sen katkerasta lopusta. Tarinan nimi oli Punaiset puuhelmet.

Ulla Oinonen väitti lyhyessä kirjoittamassaan tarinassa kuinka voikukat loistavat määrättömästi noin seitsemänkymmenen vuoden välein, nimittäin vuonna 1952 on Ullan muistin mukaan ollut yhtä keltaiset voikukkapellot kuin tänä vuonna 2022.

Eila Pulkkisen tarina käsitteli Manta-muoria ja hänen kanojaan sekä munien myymistä. Esitysten lopuksi Puheenjohtaja Teemu Oinonen kertoi tarinan Olli opissa. Ollikin sai kuin saikin ajokortin uudistettua, vaikka ei ihan kaikkia asioita muistanut.

Illan lopuksi pidettiin arpajaiset. Ensiksi arvottiin Sirkan leipoma maustekakku. Kakun voitti Anneli Laukkanen. Myös muita arpajaispalkintoja oli runsain mitoin, kirjoja, tuoreita vadelmia, pannun alusia…

Illasta jäi mukava olo varmaan kaikille osallistujille!

Ensi tapaamiskerralla 26.7. jutustellaan piirissä tulevasta Sonetti-illasta kotiseutumuseolla ja mietitään omat esitykset valmiiksi. Mikäli jäsenillä on jotain, mitä haluatte esittää, niin otattehan yhteyttä puheenjohtaja Teemu Oinoseen ( teemu.k.oinonen@gmail.com).

Esitys voi olla: oman lyhyen tekstin lukeminen, runoesitys, laulu-ja tai soittoesitys, miniteatteria yms. mahdollisuuksia on rajattomasti.

Jos et tule esityksesi kanssa iltaan, niin tule kuuntelemaan ja katsomaan muitten esityksiä ja tapaamaan tuttavia.

Ilta pidetään Ylä-Savon Kotiseutumuseolla 9.8. 2022 klo 18.00 alkaen. Pullakahvit tarjotaan.

Iltaan on vapaa pääsy kaikille immeisille!

Olet sydämellisesti tervetullut!

Kymmenen paikalla olleen kirjoittajan voimin luettiin omia tekstejä, joista osa käsitteli yhteiskunnallisuutta, maailmanpolitiikkaa ja rauhanasiaa. Keskusteltiin siis yleensäkin elämään liittyvistä syvällisistä kysymyksistä kahvinjuonnin lomassa. Tekstejä oli Martilta, Lassilta, Jussilta, Leolta, Teemulta, Hannelelta ja Eilalta.

Teemun kirjoitus oli jatkokertomus viimekertaisesta vanhan kuvan henkilöiden elämänkerrasta. Lassi ja Eila puivat näkemäänsä unta ja Leolla oli tiivistelmä pitemmästä kirjoituksesta. Martti oli analysoinut omassa tekstissään Päätön mies ajankohtaisia asioita omalla ironisella otteellaan.

Hannele oli kerännyt arkistoistaan kolme katkelmaa ( fragmentteja), jotka voitte lukea tekstigallerian sivulta.

Sonetin kirjoittajat kokoontuivat toukokuun viimeisenä päivänä kahvittelemaan ja lukemaan kirjoituksiaan.

Hannele kertoi juuri julkaistusta tietokirjastaan Lattia notkuu ja haetari soe! Tanssimisen ilo ja hurjuus, sen aineiston etsimisestä, haastatteluista ja haastavasta asioiden penkomisesta koronapandemian aikana. Lopuksi hän luki kirjasta alkuluvun, joka käsitteli viimeistä tanssi-iltaa Runnin kylpylässä juuri ennen pandemian rantautumista Suomeen keväällä 2020.

Pääaihe Puolustussota oli innoittanut miehiä pohtimaan sekä meidän suomalaisten menneitä sotia että yleisesti sotimista maailmalla.

Leon mielestä nykyinen sotiminen on myös mediapeliä, jossa päivitetään niin omaa kuin vastapuolen menestystä ja menetyksiä. Mielenkiintoisia olivat myös sotapropagandakeskusteluun Leon tuomat suomalaiset termit: ujuttaminen= mieleen tuomista tai paremminkin iskostamista eli aivopesua, puolustussota = aatteen saattelemista ja rankkaa juonittelua. Yleisestikin puhuttiin suomalaisten sotaretkestä ja siitä, miten talvisota oli kaikkien mielestä puolustussota, mutta jatkosota toi mieleen ennemminkin hyökkäyssodan. Ja tulokset tästä sotaretkestä me kaikki tiedämme.

Martti oli myös kirjoittanut omia muistojaan sota-aikojen lapsena.

Lassi puolestaan kummasteli sitä, kuinka suomen kielessä, niin puheessa kuin kirjoituksissa, käytetään niin paljon vieraskielistä eli englanninkielistä sanastoa. Ja kiroilua, sitä kuulee ja lukee ihan liikaa.

Teemu oli kaivanut albumistaan vanhan kuvan omasta suvustaan ja kertoi kuvassa esiintyvien ihmisten elämästä.