Riitta Vannisen toisenkin laulun sävelet Sepolta ja laulu Helenalta, löytyy You Tubesta
Martti Heikkisen runo Toiveita, sävellys Seppo Venäläinen, laulu Tarja Anneli, You Tube
Martti Heikkisen laulu Valssi sinulle (Soittajan tie) löytyy You Tubesta
Riitta Vannisen laulun Ikuisesti sinun alkuosan nuotit seuraavana, linkki kuunteluun nuottien alapuolella.
Sonetin kirjoittajapiiri on ma 14.10. klo 18.00 Louhentuvassa. (Kirkonsalmentie 29, Iisalmi)
Aihe: vapaa
Tervetuloa!
Myterää marraskuuta valostuttaa muutama mukava tapahtuma, joihin toivon sonettilaisten osallistuvan.
Leena Lievosen Horsmankukka-kirjan julkistamistilaisuus on kirjaston yläkerrassa pe 9.11.2018 klo 17. Leenan toivomuksesta Teemu Oinonen on tilaisuuden vetäjä. Lisäksi meitä sonettilaisia on lukemassa Leenan tekstejä. Tilaisuuden alussa on kahvitarjoilu Anneli Laukkasen leipoman täytekakun kera.
Maananantaina 12.11.2018 Louhentuvassa tulee olemaan poikkeksellisen mielenkiintoinen Sonetti-ilta. Kaikki lukuisasti mukaan, sillä tuolloin julkistetaan Sonetin uusi antologia. Entisen tavan mukaan kullekin sonettilaiselle on varattu omat kappaleet tästä uudesta tuotoksesta.
Tiistaina 27.11.2018 klo 15-17 esittelemme Sonetin toimintaa ja uutta antologiaa kirjaston aulassa. Sieltä antologian voi myös hankkia omaksi. Lisäksi voi saada mukaan Sonetin toiminnasta kertovan esitteen, joka on muokattu tänä syksynä.
Tavataan tapahtumissa! Terv Eila Pulkkinen, puh.joht.
Sonetti, vertaansa vailla,
tietää jokainen, ken siellä kirjoittaa.
Ei vastaavia ole näillä mailla,
sen uskaltanen tässä tunnustaa.
On siihen hyväksytty jäsenet monet.
Se aukaissut on hankalatkin ovet.
Nyt yhä vuosikymmenten takaa,
Se uutta voimaa nuoremmille jakaa.
Kun joku kuihtuvan sen kuvitella vois,
yhä nuoremmat alkaa kirjoittaa.
Vanhemmat väistyy vähitellen pois,
joukkoon tulee uutta, parempaa.
Niin vaihtui vuosisata, vuosituhatkin,
osa jäsenistä häipyi avaruuteen.
Nyt kirjoittaa jo heidän lapsetkin.
Sonetti elää, kulkee aikaan uuteen.
Martti Heikkinen 6.6.2019
Tulin, näin ja kuulin nimen,
koukkuun jäin tuon hirtehisen.
Itsekseni ajattelin, vähän runon riipustusta.
Mietiskelin, uskottelin, onko ilo vaiko tuska,
sanat paperille laittaa,
kenties lemmen peistä taittaa.
Aiheet päässä pyörii, kiertää,
niin kuin kivi jalkaa hiertää.
Heti alkuun tämä heppu,
huomas’ ettei tyhjä reppu
hartioita paljon paina,
näinhän se on ollut aina.
Koukkuun jäin en tiedä miksi,
kuulin nimen Sonetiksi.
– Martti Heikkinen