Jos se olisi vain yhtä juhlaa? Varmaan siihen kyllästyisi, yrittäisi keksiä väkisin jotain vielä hauskempaa, jotta juhla vain jatkuisi. Mutta ei se ky niin. Ikuinen juhlinta ei ole mahdollista. Viimeistään rajojen loppuessa tai depression iskiessä, on keksittävä , miten päästä juhlimisesta arkeen. Arki on pelottanut, mutta nyt se on ainut tie eteenpäin. Näin arki onkin ystävä. Ja kun Kun on vielä töitä, niin kello pärähtää ystävälisesti aikaisin aamulla. Sen ääni on toivoa herättävä. Tahtoo sanoa: Sinulla on mahdollisuus uuteen elämään.
Kuten muutkin. Kuljet liukuportaita alaspäin ja maanalainen kerää sinut yhdessä muiden harmaiden hahmojen kera. Se imuroi kaikki sisäänsä ja sylkee ne väliin ulos. Ihmiset tuijottavat apaattisena jonnekin vaunun nurkkaan tai katselevat kännykkäänsä . Mutta sinä? Olet toivoa täynnä, hymyilet onnestasi. Jotkut kokevat sen ärsyttävänä. Hulluko on. Näin aamusta jo hymyilee, kuin muita kiusatakseen. Mutta sinä olet omissa maailmoissa. Odotat tältä ensimmäiseltä työpäivältä paljon.
Elämässä on taas järjestystä. Herätys, aamukahvi. Pieni lounas ja sitten kotiin kaupan kautta. Niin on turvallista ja katsella kun harmaat hahmot kuljettavat ruokakassejaan. Kassalla eivät juuri vilkuile ja puhu. Kortti käy nopsaan. Myyjäkin on ihmeen hiljainen. Kuin robotti hän ottaa seuraavat einekset ja vinguttaa koodeja. Mutta hän, olkoon vaikka matti, on päättänyt poiketa muodollisesta kaavasta. Tai ei hänen tarvitse sitä väkisin tehdä. Sisältä pulppuaa iloinen solina ja hymyillen hän asettaa tavaransa tiskille. Myyjä kavahtaa. Mitä virnuilee. Minulleko. Onko minussa jotain huvittavaa. Epätietoisena hän pälyilee miestä , tavaroita ja käsi haparoi koodeja. Ja vielä Matti puhuu jotain säästä ja lähtiessä toivottaa myyjälle hyvää päivänjatkoa. Tämä toljottaa silmät ympyränä, ei osaa vastata, on hiljaa.
Vaikka sää on tosiasiassa harmaa ja räntäinen, matti näkee kaiken aurinkoisena. Hän on nyt turvallisesti oravanpyörässä joka luo säännöt . On se helppoa. Tummat hahmot kuljettavat nyssäköitään, vaikuttavat apeilta. Mutta matti kiiruhtaa vauhtiaan, muovikassi heijaa hänen ripeässä tahdissa. Kotona odottaa einesten laitto. Hän onkin kyllästynyt ainaisiin juhlaruokiin. Hernekeittoa ja valmiita lihapullia. Kuinka ihana arkinen ateria. Muistot palaavat lapsuuteen, aikaan jolloin kaikki oli niin säännöllistä. Vielä kun löytäisi sellaisen tavallisen, arkisen sarjan TV:stä. Ja sitten iltatee ja innolla odottamaan seuraavaa päivää. Herätyskellon käskevää mutta ah, niin piristävää ääntä.
– Jussi Aulis