Bernande Alban talo
| Lähettäjä | Anja Rusinen |
| Vastaanottaja | kirjoittajayhdistys@sonettiry.fi |
| Päiväys | Tänään 09:16 |
Liki kaksi viikkoa meni sulatellessa Kuopion Kaupungin Teatterin esittämää näytelmää, Bernande Alban talo. Sen kirjoitti Frederico Carsia Lorca 1932. Ohjaajana Anne Rautiainen ja musiikin rakensi flamenkon henkeen Teho Majamäki.
Lyhyesti juoni: Leskeksi jäätyään Bernanda sulkeutui viiden tyttärensä kanssa kahdeksaksi vuodeksi viettämään suruaikaa taloonsa. Hän yritti suojella heitä ulkopuoliselta pahuudelta ja ennen kaikkea miehiltä. Tämä päättyi tragediaan.
Kerron mututuntumalla, miten esitys vaikutti minuun. Kuulin pari kertaa naurahduksia katsomon taka-alalta. Minuun se ei tarttunut, mutta ei itkettänytkään. Esitys oli minulle värisyttävä tunnelataus. Visuaalisuus ja musiikki oli suuri nautinto, juoni jäi taka-alalle.
Näyttämö oli tummasävyinen ja puvustus myös. Nämä sopivat hyvin näytelmän henkeen, harmaata ja tummaa kaikki. Musiikki, flamenkon synkät vivahteet ja tanssi värisivät iholla. Musiikki vahvisti tunnelman äärimmilleen ja purskahteli sopivasti. Luonnonvoimat jylläsivät. Lopun tragedia ja hallitsevan äidin huvittava lausahdus: —Tärkeintä on tyttärien kuolla koskemattomina, irrotti minusta vähäeleisen naurahduksen. Bernande Alban talo hyppäsi ykkössijalle kaikista tähän saakka näkemistäni teatteriesityksistä. Hyvä Kuopio!
Anja Rusinen